Yleisiä kuulumisia

Tänään on rv 35+2 ja piti olla synnytystapa-arvio neuvolalääkärillä, mutta olivat antaneet ajan väärälle päivälle, eikä siellä tietenkään ollut lääkäriä paikalla, joten enpä sitten saanut arvioita tai mitään muutakaan järkevää infoa. Seuraava vapaa aika on ensi viikon perjantaina, toivon mukaan homma onnistuu silloin. Jos neiti kököttää edelleen perätilassa saan lähetteen Tyksin äitipolille keskustelemaan kääntöyrityksestä (en suostu) ja perätilasynnytyksestä (en suostu) ja mahdollisesta sektiosta (pakko suostua tähän). Toki toivon, että vaavi ymmärtäisi kääntyä ja syntyisi helposti ja nopeasti alakautta, mutta ainakin "helppo" ja "nopea" ovat pelkkää haavekuvitelmaa tällä kropalla, joka ei osaa käynnistää synnytystä itsekseen :P

Kova flunssa iski päälle, oli jo ennen lauantaista laivareissua pieni kröhä päällä, mutta laivan ilmastointi teki tehtävänsä ja sain kunnon räkätaudin. Ihanaa. Rahat meni ja flunssa tuli :) Lapsilla oli kivaa, mikä on pääasia. Tällä kertaa miehen kanssa lähinnä vaan istuskeltiin ja katsottiin kun toiset riehuu ympäriinsä. Ja shoppailtiin. Olisi ehkä pitänyt rajoittaa suklaan määrää, ettei neuvolan vaaka räjähdä seuraavalla kerralla.. :I Voi tätä läskin määrää. Onneksi "pian" pääsee laihduttamaan kun vaavi syntyy.

Unettomuus on ihan huipussaan, lähdettiin tosiaan esim. lauantaina iltalaivalla liikenteeseen ja olin hereillä vielä aamulla kun Isabella saapui Tukholmaan. En muutenkaan saa unta juuri koskaan, yöt menee telkkaria tuijottaessa (Arirang-kanava on harvinaisen viihdyttävä :D) ja vessassa juostessa. Onneksi on muutenkin tottunut unettomuuteen vuosien myötä (16 vuotta kroonista unettomuutta takana), joten ei tule aivan hirveänä shokkina elimistölle.

Olen ihan selvästi ihminen, joka kaipaa toimintaa ympärilleen. Tämä kotona nököttäminen ottaa hermoon. Minulla on TYLSÄÄ. Siivoan kaiket päivät, sen mitä liitoskivut antaa periksi, mutta pääkoppa kaipaa töihin, ihmisten pariin. Päivän kohokohdat ovat ne, kun haen eskarilaisen kotiin, Roope saapuu koulusta ja mies tulee töistä. Kieli pitkällä tuijotan kelloa ja odotan Pasia. En vaan viihdy täällä yksinäni viikko tolkulla. Ja joo, aina voi lähteä kahville ulos vaikka kavereiden kanssa, mutta kun iso osa ihmisistä tekee päivätyötä ja/tai asuu toisessa kaupungissa. Nämä järkyttävät liitoskivut rajoittavat liikkumista sen verran, että on varsinainen uroteko käydä läheisessä kaupassa ja selvitä sieltä vielä kävellen takaisin.

Gigantin sedät toi tänään uuden tiskikoneen, jei :) Intouduin pesemään keittiön lattian, hinkkaamaan roskiskaapin puhtaaksi ja tamppaamaan + lumipesemään keittiön maton. Nyt pitääkin laittaa pyykit kuivumaan..