Takana on ehkä rankin kevät koskaan. Sitä voisi melkein pitää eräänlaisena ihmiskokeena; miten moneen ihminen pystyy venymään vain halutessaan jotain asiaa tarpeeksi paljon. Voin kertoa, että mihin vaan. Kevät on ollut aivan täynnä ohjelmaa, joten on ollut pakko karsia pois kaikki muu tekeminen ja keskittyä vain niihin asioihin, joita on pakko tehdä. Loppuaika on ollut lapsia varten. Nyt on vihdoin LOMA, ja on taas aikaa päivittää blogi myös ajan tasalle.
Tämä kevät on sisältänyt opiskeluihin liittyvää työharjoittelua, opinnäytetyön tekoa ja loppuun saattamista, kypsyysnäytteen tekemistä, ja luonnollisesti kaikki kevään kurssit piti suorittaa aikataulun mukaan. Lisäksi on ollut sairastelua, korvatulehduskierrettä lähinnä, on ollut mahatautia ja flunssaakin kyllä. Pienin ihmisentaimi on kasvanut kevään aikana hurjasti ja oppinut paljon uutta. Olen saanut olla paikalla kun hän nousi istumaan, siitä sitten seisomaan ja lopulta lähti kävelemään Brion taaperokärryn kanssa ja myös tukea (esim. sohvaa) vasten ottaa askeleita. Vielä odotellaan sitä, että koittaa kävellä ilman tukea. Ei sekään kaukana ole :) On aina yhtä liikuttavaa ja etuoikeutettua seurata pienen ihmisen edistysaskeleita ja kasvua.
Sään puolesta tämä kevät on ollut melko lailla ns. berberistä. Viime vuonna toukokuu oli ihanan lämmin ja kesäinen, tänä vuonna olemme saaneet nauttia sadeilmoista oikein olan takaa. Ei tämä kesäkuukaan varsinaisesti vakuuta, mutta kai se tästä.. Viime vuoden heinäkuun helteet raskausmahan kanssa oli yhtä kärsimysnäytelmää, tälle vuodelle toki toivon lämpöä, mutta kyllä saa samanlaiset helteet jäädä tulematta, vaikkei lisääntymiselimistöni haudokaan seuraavaa tulokasta nyt.
Toiseksi pienin on kaksi kuukautta lomalla päiväkodista ja koululaisetkin ovat aivan riemuissaan kesäloman alkamisesta. Tänään on ollut sentään semilämmin päivä, ja lapsoset juoksentelevat pihalla jo toista tuntia. Tuossa alkukeväästä siivouspuuskani vallassa löysin kasapäin viime vuodeksi hankittuja siemeniä, joista piti kasvattaa hyötypuutarha ja kukkaloisto. No, tekemättä jäi... Mutta tänä vuonna ollaan saatu koululaisten kanssa sen verran aikaiseksi, että terassilla on jos jonkinlaista purnukkaa nyt odottamassa, että tapahtuuko elämän ihme ja siemenistä kasvaa jotain kaunista/hyödyllistä, vai oliko parasta ennen -päiväys tehnyt tehtävänsä. Vielä tekisi mieli laittaa perunoita johonkin Ikea-kassiin muhimaan. Ei kai ole liian myöhäistä? :)
