Kelakiukku ja vaistovanhemmuus

Joo. Nyt ottaa päähän.
Mies kävi tänään Kelassa setvimässä isyysloma ja -kuukausiasioita. Itse olen palaamassa töihin marraskuussa, jolloin mies pitäisi isäkuukauden ja jäisi siitä sitten vauvan kanssa kotiin helmikuun loppuun asti. Kelan ystävällinen virkailija oli sanonut, ettei tämä ole mahdollista. Siis anteeksi kuinka? Miten niin ei ole mahdollista? Mennään huomenna yhdessä Kelaan keskustelemaan tästä kyseisestä aiheesta ja mietin tässä juuri sopivia kysymyksiä ja kommentteja, joita voisin virkailijalle esittää...
Millähän perusteella ei ole mahdollista? On myös hyvin mahdollista, että virkailija ei ymmärtänyt käsitettä kotihoidontuki. Oli muutenkin joutunut soittelemaan muille tästä isyysloma-asiasta, kun ei itse osannut antaa vastauksia eikä tiennyt mistään mitään. Tosi luottavainen olo tulee, täysin asioista mitään tietämätön henkilö tekee päätöksiä asiakkaiden puolesta.

Toinen asia jota tässä olen nyt pohdiskellut on vaistovanhemmuus. Näin kolmannen vauvan myötä olen tullut siihen tulokseen, että meillä eletään tämän vauvan tahtiin, eikä niin miten neuvola ja muut mahdolliset tahot suosittelevat. Ensimmäisen kohdalla tuli tehtyä tasan kuten "paremmin asiasta tietävät" sanovat ja toinenkin meni vähän niin. Nyt ei enää

Esim. viime neuvolakäynnillä käskettiin kokeilemaan perunaa uudelleen ja aloittamaan liharuuat.
En aio tehdä kumpaakaan vielä. Peruna ei Luminalle sovi ja mielestäni puolivuotiaan ei tarvitse vielä syödä lihaa. Ihan normaalilla sekaravinnolla lapset elelevät, vaikka itse olenkin lakto-ovo-vegetaristi, mutta en näe mitään syytä siihen, miksi pitäisi alkaa tuputtamaan lihaa noin pienelle. Ollaan vasta maistelemassa erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, viljoista on kokeiltu kauraa, heikoin tuloksin, ei sovi neidin vatsalle ainakaan vielä. Viime yö oli yhtä huutoa ja heräilyä, täysin epänormaalia meidän vauvalle. Syynä tähän kaurapuuro, jota kokeilin uudestaan kuukauden tauon jälkeen. Kun ei sovi niin ei sovi. Sama juttu perunan kanssa, pitäkää perunanne, kyllä sitäkin ehtii kokeilemaan esim. siellä kahdeksan kuukauden nurkilla sitten. Neiti kasvaa tasaisesti ja riittävästi, on isokokoinen lapsi muutenkin, tämä ruokavaliosysteemi on ollut aivan riittävä hänelle.

Sitten tämä puolivuotiaana yösyöttämisten lopettaminen. Höpönlöpön. Meillä tissitellään yöllä jos vauvalla on siihen tarvetta. Välillä on, välillä ei. Toisinaan nukutaan koko yö aamuun asti ilman syömisiä, välillä roikutaan tissillä  muutamaan kertaa. Toisinaan nukutaan omassa sängyssä koko yö, toisinaan vanhempien välissä.  En koe kummankaan vaihtoehdon olevan huonompi tai parempi. Lumina nukahtaa välilä paremmin itsekseen, toisinaan tarvitaan syliä. Sen mukaan mennään mitä vauvan tarpeet vaativat. Aion imettää vielä pitkään ja lapsi saa nukkua vieressä.

Törmäsin tuohon vaistovanhemmuustermiin taas, onhan siitä ennenkin ollut puhetta. Ilmeisesti toteutan jotain sellaista, ainakin näiltä osin. Meillä kyllä on lapsille myös kuri, nukkumaanmeno- ja kotiintuloajat, sekä vaatimus kunnioittavasta käytöksestä vanhempia ja muita ihmisiä kohtaan. Mutta lasta koskevia päätöksiä en tee kuulematta lapsen mielipidettä. Asiasta lueskeltuani törmäsin myös vaistovanhemmuudessa sellaiseen toimintamalliin, että lasta ei palkita eikä rangaistuksia ole. Sellainen ei sitten puolestaan ole oma näkemykseni vanhemmuudesta ollenkaan. Ei meillä mitään palkintoja ja mitaleita jaeta hyvästä käytöksestä kun se on nimenomaan tavoitteena, mutta toki aina muistan mainita jos lapsi on toiminut erittäin hyvin tai ollut hyvin reipas. Rangaistus tulee jos on tehnyt jotain kiellettyä. Jokapäiväisessä kanssakäynnissä puhutaan jokaisen hyvistä ominaisuuksista ja kerron kyllä lapsille, kuinka tärkeitä ja ihania ovat.

Täytynee perehtyä näihin asioihin vielä lisää, osittain tuo vaistovanhemmuus tuntuu itselle läheiseltä tavalta toimia äitinä, sitten taas osittain ei mitenkään mene yhteen oman ajatusmaailman kanssa.