Ikkunanpesua ja tiedeleiriä

Meidän perheen koululaiset tykkäävät kovasti käydä leireillä. Tämän kesän ensimmäisen leirivuoron sai vanhin lalpsi, joka osallistuu Turun yliopiston järjestämälle tiedeleirille. Löysin vasta muutama vuosi sitten tämän Lasten yliopiston, joka järjestää sekä luentoja että leirejä tieteestä kiinnostuneille lapsille. Viime vuonna kun yritin ilmoittaa lapsia leirille, niin kaikki paikat olivat jo täynnä. Tänä vuonna asiasta viisastuneena istuin ilmoittautumisten avautumisaikaan koneella hakkaamassa reloadia, jotta varmasti sain lomakkeen auki ensimmäisten joukossa. Ja ihmeen kaupalla sainkin koululaiset leireille mukaan. Ne ovat todella suosittuja ja paikat menevät heti.

Lapsi nro 2 kävi keväällä Ihmeellinen vesi -luennolla ja tykkäsi kovasti. Siitä innostuneena tosiaan keskusteltiin tiedeleirille menemisestä ja molemmat koululaiset innostuivat ideasta. Lapsi nro 1 on mukana Rakenna robotti -leirillä ja lapsi2 menee elokuussa Fysiikan ja tähtitieteen leirille. Klikkaamalla TÄTÄ pääset tutustumaan Lasten yliopiston toimintaan. Se tulee kuulumaan meidän perheen arkeen niin kauan, kun on sen ikäisiä lapsia, että pääsee mukaan :)

Käytiin jo lasten 2,3 ja 4 (numerokoodaus, koska unohtelen jo itsekin jatkuvasti lasten nimet tai sekoitan lapset toisiinsa ;D) kanssa Seikkailupuistossakin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Tytöt kävivät pomppulinnassa ja vauva pääsi ihmettelemään hiekkalaatikkoa.

Innostuin alkavan kesän kunniaksi pesemään ikkunoita :D Anoppi toi uuden ikkunanpesuvälineen, Sinin ikkunanpesin/kuivaimen ja siihen teleskooppivarren. Minulla on huippuanoppi :D Meillä ei ole kovinkaan montaa ikkunaa pestävänä, koitan tänä vuonna saada kaikki hoidettua. Viime vuonna jäi ikkunoiden pesu kokonaan, en jaksanut valtavan raskausmahani kanssa tehdä muuta kuin istua sohvalla tuulettimen edessä tuskailemassa.

Seikkailupuistossa

Seikkailupuistossa

Seikkailupuistossa

Seikkailupuisto

Sinillä siivous sujuu :D

Kesän ihana vihreys <3

Kesä 2015

Takana on ehkä rankin kevät  koskaan. Sitä voisi melkein pitää eräänlaisena ihmiskokeena; miten moneen ihminen pystyy venymään vain halutessaan jotain asiaa tarpeeksi paljon. Voin kertoa, että mihin vaan. Kevät on ollut aivan täynnä ohjelmaa, joten on ollut pakko karsia pois kaikki muu tekeminen ja keskittyä vain niihin asioihin, joita on pakko tehdä. Loppuaika on ollut lapsia varten. Nyt on vihdoin LOMA, ja on taas aikaa päivittää blogi myös ajan tasalle.

Tämä kevät on sisältänyt opiskeluihin liittyvää työharjoittelua, opinnäytetyön tekoa ja loppuun saattamista, kypsyysnäytteen tekemistä, ja luonnollisesti kaikki kevään kurssit piti suorittaa aikataulun mukaan. Lisäksi on ollut sairastelua, korvatulehduskierrettä lähinnä, on ollut mahatautia ja flunssaakin kyllä. Pienin ihmisentaimi on kasvanut kevään aikana hurjasti ja oppinut paljon uutta. Olen saanut olla paikalla kun hän nousi istumaan, siitä sitten seisomaan ja lopulta lähti kävelemään Brion taaperokärryn kanssa ja myös tukea (esim. sohvaa) vasten ottaa askeleita. Vielä odotellaan sitä, että koittaa kävellä ilman tukea. Ei sekään kaukana ole :) On aina yhtä liikuttavaa ja etuoikeutettua seurata pienen ihmisen edistysaskeleita ja kasvua.

Sään puolesta tämä kevät on ollut melko lailla ns. berberistä. Viime vuonna toukokuu oli ihanan lämmin ja kesäinen, tänä vuonna olemme saaneet nauttia sadeilmoista oikein olan takaa. Ei tämä kesäkuukaan varsinaisesti vakuuta, mutta kai se tästä.. Viime vuoden heinäkuun helteet raskausmahan kanssa oli yhtä kärsimysnäytelmää, tälle vuodelle toki toivon lämpöä, mutta kyllä saa samanlaiset helteet jäädä tulematta, vaikkei lisääntymiselimistöni haudokaan seuraavaa tulokasta nyt.

Toiseksi pienin on kaksi kuukautta lomalla päiväkodista ja koululaisetkin ovat aivan riemuissaan kesäloman alkamisesta. Tänään on ollut sentään semilämmin päivä, ja lapsoset juoksentelevat pihalla jo toista tuntia. Tuossa alkukeväästä siivouspuuskani vallassa löysin kasapäin viime vuodeksi hankittuja siemeniä, joista piti kasvattaa hyötypuutarha ja kukkaloisto. No, tekemättä jäi... Mutta tänä vuonna ollaan saatu koululaisten kanssa sen verran aikaiseksi, että terassilla on jos jonkinlaista purnukkaa nyt odottamassa, että tapahtuuko elämän ihme ja siemenistä kasvaa jotain kaunista/hyödyllistä, vai oliko parasta ennen -päiväys tehnyt tehtävänsä. Vielä tekisi mieli laittaa perunoita johonkin Ikea-kassiin muhimaan. Ei kai ole liian myöhäistä? :)

Uusi vuosi

No jopa on taas ollut pitkä aika viime päivityksestä.. syksy ja alkutalvi ovat olleet melkoista matalalentoa päivästä toiseen ja usein myös pitkin yötä. Opiskelut veivät suuren osan ajasta, lisäksi olen keikkaillut tutulla vanhainkotiosastolla, mikä on ollut todella mukavaa ja mieltä virkistävää. Vapaa-aikana olen koittanut viettää laatuaikaa lasten kanssa.

Vuosi vaihtui, taas on lupausten ja suunnitelmien aika. Opinnot jatkuvat nyt virallisesti kätilöpuolella,   kodin muutostöihin on paljon ideoita ja joulusuklaiden ansiosta levinnyttä takapuolta pitää pienentää ennen kesää. Ja tietenkin pitää pyrkiä olemaan parempi ihminen, eikö ;)

Tällä hetkellä hetkellä työn alla on olohuoneen ikkunaseinä, joka sai tänään uuden, kauniin harmaan värityksen. Vanha likaisenvalkoinen peittyi vihdoin ja puunväriset (yök) listatkin saavat lähteä roskiin, tilalle tulee puhtaanvalkoista. Ikkunankarmit maalaan todennäköisesti kesällä. Puunväriset (yök) kukkalaudat joko maalaan tai vaihdan suosiolla kaupan siisteihin tuotteisiin.

Vauva senkun kasvaa hirmuista vauhtia. On nyt sen kokoinen, mitä isosiskonsa oli 9kk:n iässä ;) Hän on aivan hurmaava ja ihana hymypoika. Kova kiire on maailmalle, kun jo 12 viikon iässä oppi kääntymään selältä vatsalleen. Nyt jo kierii pitkin lattiaa ja kovasti koittaa ryömiä. Ihana <3

Joulustakin piti tehdä oma päivityksensä, mutta en kertakaikkiaan ehtinyt. Uutena vuotena olin töissä ilta+aamu -kombon. Lastenpolilla käytiin kahden pienimmän kanssa vähän ennen vuoden vaihtumista hakemassa molemmille korvatulehdusdiagnoosi.

Viime vuosi oli monella tavalla ainutlaatuinen, eniten pojan syntymän johdosta, mutta tutustuin myös uusiin ihmisiin, tulin hyväksytyksi haluamaani koulutusohjelmaan, palasin keikkalaiseksi vanhaan työpaikkaan, tein päätöksiä tulevaisuuden suhteen ja löysin uudenlaista varmuutta monella tapaa. Mielenkiinnolla ja suurella innolla odotan mitä vuodella 2015 on annettavana.

Happy Halloween

Ooh, lempparijuhlani! Halloween 8) Tavoistani poiketen en tänä vuonna ole todellakaan ehtinyt/jaksanut räiskiä koristeita ja kynttilöitä pitkin kämppää. Eikä bileitä ole tiedossa. Mutta ensi vuonna sitten tämänkin vuoden edestä, eikö vaan? Eli rakkaat ystävät, varautukaa siihen, että ensi vuonna pidämme Halloween -bileet meillä. Tänä vuonna kauhunsekaisia fiiliksiä herättää ylitäydet kakkavaipat ja valvotut yölliset tunnit ;)

Poikanen on kasvanut hurjaa vauhtia taas. Ikää on nyt sellaiset 6,5 viikkoa. Tänään vaipanvaihdon yhteydessä kaveri yritti kääntyä mahalleen :O kyljelleen asti pääsi sujuvasti, siinä sitten ähisi ja puhisi aikansa. Heräsi jälleen ajatus siitä, että laskettiinko laskettu aika ihan pyllylleen, ja jätkä olisi vanhempi mitä laskelmat väittää? Tuli taas mieleen se hämmennys, jonka kohtasin kiertopäivänä 19, kun raskaustesti näytti positiivista. Ja kiertoni kun on tyyliin 27-30 päivää, tuossa vaiheessa ei pitäisi testissä näkyä yhtään mitään. :o No, en saa koskaan tietää. Ultrissa on sanottu sekä vastaavan viikkoja, että tiettyjen mittojen mukaan olevan reilusti edellä sen hetkistä raskausviikkoa. Who knows...

Kuuden viikon neuvolassa herralla oli komeat painolukemat. Vaaka näytti 6305g, neuvolatätikin repesi nauramaan. Pituutta on melkein 59cm jo :) Pääkin on kasvanut 4cm. Mistään pienestä miehestä ei siis ole kyse ;)  Hymyjä satelee pitkin päivää ja juttua tulee, kun oikein innostuu. Ihana <3

Meinasin ensin odotella salitreenin kanssa jälkitarkastukseen asti, mutta koska olotila on ihan ok ja suhteellisen normaali, niin repäisin ja sydän pamppaillen kurvaisin autolla salille tänään. Jännitti sekä oma suoritus, että se miten vaavi pärjää kotona. Pulloa on taas hylkinyt, vaikka aikaisemmin siitä suostui juomaan. Pumppasin maitoa annoksen verran odottamaan ja lähdin salille. (Poika nukkui koko reissuni ajan, että hyvin pärjäsi :D)

Ilokseni sain huomata, että kaikki voima ei ole täysin kadonnut. Pystyin käyttämään isompia painoja mitä ajattelin. Loistavaa :) silti ei todellakaan olla lähellä entisiä maksimeja kaikessa. Jalkaprässillä tein aika vaatimatonta treeniä, osittain siksi, että haluan kuitenkin lääkärin varmistavan alapään kunnon synnytyksen jälkeen ennen kuin alan kunnolla revittelemään :D Mutta yläkroppaa kuritin urakalla. Aikani heiluvia alleja peilistä katsottuani päätin lisätä ojentajatreeniin enemmän painoa kuin mitä koskaan ennen olen  käyttänyt. Ja tadaa, jaksoin vetää sarjan läpi! :) Jei. Eli tavallaan voisi vielä lisätä painoa vähän siihen pisteeseen asti, ettei enää oikeastaan kykene. Joo, voimaa siis on vieläkin jossain kaiken tämän läskin alla :D Projektina on siis kaivaa itsensä esiin pikkuhiljaa. Pysyvästi.

Unettomat yöt veivät veronsa treenistä, alkoi jo ihan pyörryttää. Yöunet meillä nukutaan pääsääntöisesti 03-07, koska beibi on yökukkuja.. Ja siinäkin välissä syödään, koska ison miehen pitää saada ravintoa ympäri vuorokauden. Oma unettomuus on ihan kohtuullisessa hallinnassa tämän vauva-ajan väsyttävyyden ansiosta. Eli saan siis nukuttua ne ajat, jotka saa nukkua. Jipppiiii. Kunpa se sama pysyisi sen jälkeenkin, kun vaavi alkaa nukkumaan öitään.

Imetys menee täysin vauvantahtisesti, en ole rajoittanut mitään enkä yritä mitään unirytmejä ja ruokarytmejä kikkailla. Maito tuntuu riittävän, mutta kuinka pitkään, kun kyse on tämän kokoisesta pikkumiehestä :) ? Olen niin rakastunut, ihana vauva <3

Neljä viikkoa ja pari päivää päälle

Sen ikäinen on meidän pikkujäppinen tällä hetkellä :)

Elämä mullistui 16.9., kun poika vihdoin päätti tulla maailmaan. Synnytys alkoi jo edellisenä päivänä, oikeastaan vielä vähän aikaisemminkin. Kirjoitan synnytyskertomuksen erikseen, olen odotellut sairaalasta synnytyspapereita, jotka oli määrä saada postitse kotiin, mutta toistaiseksi ei ole postilaatikkoon vielä kolahtanut mitään muuta kuin sairaalalasku.

Pojan potrat syntymämitat olivat 4280g ja 54cm. Alunperinkin hän oli iso kaveri, minun neljästä lapsestani suurin syntyessään, ja näin neljän viikon ikäisenä on jo miehekkään kokoinen :D Viimeksi neuvolassa oli 5290g,  viikon päästä maanantaina on seuraava neuvolakäynti, jolloin poika myös mitataan. Pituutta on mitä ilmeisimmin tullut useampi sentti, koska olen jo joutunut jonkun verran siivoamaan pois pieneksi jäätteitä vaatteita.

Itse olen toipunut synnytyksestä ihan kohtuullisen hyvin. Pari päivää synnytyksestä istuttiin jo pojan kanssa koulunpenkillä. Tällä hetkellä opiskelutoverini ovat sisätautiharjoittelujaksoa suorittamassa, itselläni se on edessä todennäköisesti keväällä ja nyt vaan oleskellaan kotosalla vaavin kanssa :) Toistaiseksi opiskelu vauva kainalossa on sujunut hyvin, saa nähdä suostuuko jätkä vielä keväällä olemaan paikoillaan hiljaa luennolla ;)

 Tämä pieni mies on helppohoitoinen kaveri. Syö reippaasti, on alusta asti kannatellut päätään hyvin, toki niskalihakset kehittyvät jatkuvasti, nukkuu pitkiä pätkiä välillä. On aivan sylivauva, missään muualla ei juurikaan suostu olemaan kuin sylissä. Tavallisessa sitterissä on viihtynyt ihan joitain minuutteja kerrallaan, ns. koliikkikeinussa on nukkunut yhdet kolmen tunnin päiväunet. Sängyssä nukkuu satunnaisesti. Pääasiassa on koko ajan sylissä tai vieressä. Rajoittaa tietysti omia tekemisiäni, mutta onhan tällainen pienen vauvan kanssa oleilu aivan ihanaa <3

Olen niin onnellinen siitä, että raskaus on ohi. Se oli fyysisesti hyvin rankkaa aikaa, vaikka tuntuikin menevän todella nopeasti. Kesä oli yhtä tuskaa ja vaikka syksyiset kelit toi helpotuksen viileyden muodossa niin alaselkäni, SI-nivelet ja koko lantio ylipäätään olivat ihan loppu. Yliliikkuvat nivelet ja raskaus = huono yhdistelmä. Kipuja oli tooooodella paljon ja liikkuminen oli puolimahdotonta. Liitoskivut on jatkuneet tähän päivään asti, vielä ei ole paikat palautuneet täysin, mutta joka päivä on vähemmän kivuliasta. Kun vihdoin kroppa antoi myöden aloittaa liikkumisen taas, niin iski flunssa samantien päälle :( Ottaa päähän. Pitkät kävelylenkit sujui kepeästi ja piti lähteä salille treenaamaan. Mutta eipä tarvi treenata, kurkku on kipeä, keuhkot on täynnä limaa ja yskittää jatkuvasti. Perheen taapero on yli viikon ollut räkätaudissa, nyt on neiti koululainenkin pienessä flunssassa, mies valittaa oloaan ja mikä ikävintä, vauva on myös saanut taudin :( Kuumetta ei ole ja entiseen malliin syö ja välillä jo seurusteleekin hetken aikaa, mutta yskii ikävästi välillä. Viime yönä pidin pientä pystyasennossa, sekä sylissä että imetystyynyllä ja sohvatyynyillä kikkaillen. Nukuttiinkin alakerrassa, ei minun valvominen häiritse sitten miehen ja taaperon unta.

Kauppareissut  sujuvat hyvin pikkuisen kanssa, pääasiassa vaan nukkuu eikä häiriinny mistään. On jo kohdussa ollessaan tottunut kovaan älämölöön, kiitos meidän kovaäänisten lasten, joten kovempikaan volyymi ei poikaa hätkäytä. Niin suloinen ja ihana pieni on <3 Hurmasi heti koko perheen ja kaikki muutkin <3

Rv 37+5

Viimeisiä raskausviikkoja viedään ja syksykin on saapunut :) Vettä on satanut monta päivää putkeen, ihanaa!
Olen ehdottomasti syksyihminen. Vesimäärä ei haittaa yhtään, mielelläni kuuntelen sateen ropinaa peltikatolla tai teen pieniä kävelylenkkejä ja kastun läpimäräksi. Syksyn harmaus on kaunista.

Neuvolalääkärin vastaanotolla kävin viime viikolla, kohdunsuulla on edistystä tapahtunut, mutta epäilen, ettei tämä tosiaan synny ennen laskettua aikaa. No, saa nähdä. Eilen katsoin kakkoselta jotain synnytysohjelmaa ja vähän tuli sellainen olo, että voisikohan tämän vielä jotenkin perua :D Synnytys on tietysti mielessä joka päivä, aina kun tulee kovempia supistuksia toivon, että ne jatkuvat ja pääsisi jo lähtemään synnärille. Toisaalta jännittää.

Onneksi opiskelut jatkuvat taas ensi viikolla. Tiukka syksy on tulossa, paljon asiaa. Toiset lähtevät loppusyksystä harjoitteluun, minä jään vauvan kanssa kotiin siksi aikaa ja koitan suorittaa samaisen harjoittelun sitten keväällä. Joka tapauksessa teoriaosuudet etenee aikataulun mukaan. Kunpa valmistuminen ei viivästyisi hirveän pitkälle. Tällä hetkellä ykkösajatuksena olisi olla äitiysneuvolan täti jonain päivänä ;)

Tympii, kun ei pääse liikkumaan sitäkään vähää mitä ennen. Uimaan ei saa enää mennä näillä viikoilla tulehdusriskin vuoksi, salille en ole päässyt kun sitkeä flunssa on vaivannut parisen viikkoa ja olo on muutenkin kuin milläkin sotanorsulla. Väsyttääkin jatkuvasti, pitäisi varmaan HB mittauttaa taas. Edellisellä kerralla oli tipahtanut lukemiin 105, mutta Obsidanilla sai nousemaan takaisin 128:n tuntumaan. Ja voin kertoa, että Obsidan ei todellakaan sovi minun mahalleni.

Vauva tuntuu edelleen pienemmältä mitä isosiskonsa oli muutama vuosi sitten. Maha on iso, mutta Luminaa odottaessa oli vielä isompi. Kaikkien käyrien ja arvioiden mukaan on keskikokoinen, lasketun ajan tienoilla siinä 3,5kg.

Viimeiset piinaavat viikot siis jatkuvat... vadelmanlehtiteetä ostin, akupunktio- ja vyöhyketerapiapisteet on tiedossa ja kaikenlaisia muitakin keinoja voi käyttää synnytyksen käynnistämiseen. Eipä niistä kyllä mikään taida toimia. Huooooh.

Heinäkuun helteissä

  
Tänään oli neuvolakäynti, olin siellä reippaana asiakkaana tunnin etuajassa ;D Eipä se haitannut, käytiin tyttöjen kanssa puistoilemasa odotellessa ja palattiin oikeaan aikaan takaisin. Neuvolan rutiinitarkastuksissa kaikki hyvin, painon nouseminen tietysti ärsyttää, mutta minkäs sille voi. Tällä kertaa ei ainakaan tule 20kg lisäpainoa, siitä olen sentään onnistunut pitämään huolen. Uskoisin voivani karistaa nämä raskauskilot kohtuullisessa ajassa pois.. Kunhan ei nyt hirveästi enempää kertyisi :D

Maha laskeutui tyylikkäästi alaspäin viime viikolla, hengittäminen on huomattavasti helpompaa mitä aikaisemmin. Tästä johtuen sf-mittakäyrä on lähtenyt pieneen alamäkeen :) Tätikin huomautti mahan muuttuneesta muodosta ja mm. tästä syystä ennusti, että pikkuinen syntyisi ennen laskettua aikaa. Myös supistukset ja kaikenlaiset vihlonnat ja tuntemukset, sekä vauvan sijainti melko alhaalla antavat neuvolatädin mukaan viitteitä siitä, että syntyisi "pian" :) Kehotti laittamaan kaiken valmiiksi jo hyvissä ajoin ja toivotti vielä tsemppiä loppumetreille ja vähän huolestuneena toivoi, että kunpa nyt vielä muutaman viikon pysyisi sisällä. Itse suhtaudun tähän ennusteeseen hyvinkin skeptisesti, kun raskaudet menneet reippaasti yli la:n aikaisemmin, sekä kaksi käynnistystä takana. Toki toivon, näiden raskausvaivojeni, järkyttävän kuumuuden ja pian alkavan AMK:n syyslukukauden vuoksi, että lapsonen päättäisi tulla hivenen aikaisemmin pihalle kuin syyskuun loppupuolella vasta. Katsotaan ja odotellaan... Tänään rv 32+4.

Raahauduin tänään kävelylenkille! Vakaana yrityksenä on nyt lyllertää mahdollisimman pitkät lenkit (lähes) päivittäin raskauden loppuun asti. En kestä enää päivääkään ilman jotain liikuntaa. Muutaman viikon päästä aukeaa vakkarisalini ja todellakin aion mennä huitomaan vapailla painoilla! Liitoskivut ei todellakaan liikkumisesta tykkää, mutta samapa tuo. Kävelylenkin jälkeen en ole enää kyennyt nostamaan tai liikuttamaan jalkojani ilman miehen apua :D

Muutaman sisustuselementin (käyttötavaran) olen aikani kuluksi hankkinut. Keittiössä oli leipäkorina täysin sinne sopimaton punainen kori. Se oli jouluinen lahjakori, joka jotenkin jämähti keittiön leipäkoriksi. Ja punainen ei sovi meidän kodin värimaailmaan :) Joten sain vihdoin aikaiseksi hankkia paremman vaihtoehdon tilalle.

 

Stelton leipäkori

 Tilasin RoyalDesignista Steltonin mustan leipäkorin. Aivan ihana!
"Materiaali: 100% Sertifioitua ekologista Duck- puuvillaa. Korit on varustettu magneeteilla niin, että ne voidaan sulkea ja käyttää leivän säilytykseen. Voidaan myös taittaa ja käyttää perinteisenä leipäkorina, eri kokoja." (Lainaus RoyalDesign.fi)

Toinen asia, mikä on jo pidemmän aikaa häirinnyt on taaperon lelukasat, jotka toistaiseksi vielä sijaitsevat olohuoneessa, kunnes saadaan vierashuone remontoitua isomman tytön huoneeksi, ja taapero saa sitten pikkutyttöhuoneen käyttöönsä :) Inhoan perus muovilaatikoita lelulaatikoina (kotonani, muiden kotona ei häiritse) ja vihdoin löysin sopivan ratkaisun asiaan. Tadaa, pyykkikorit! :D

House Doctor, Stripes

Tässä ei toki ole kaikki lelut, niitä on kertynyt aivan älytön määrä ja seuraava pienokainen saa samat lelut leikittäväkseen, joten vielä eivät lähde kierrätykseen. Mutta siis säilytysratkaisuni on House Doctorin Stripes -pyykkikorit, jotka ovat siis pussimaisia, eikä varsinaisia kovia koreja. Oikein tilavat ja somat, isot pussukat nielevät runsaasti leluja. Tarkoituksena on hankkia myös vauvan leluille vastaava kori.


Yksi välttämätön hankinta oli uusi saunakiulu, vanha hajosi. Kauppareissulla mukaan tarttui Rento Pisara, värinä turve.






Pisara on valmistettu luonnonkuitukomposiitista.

"100 % suomalainen
Pisara-tuotteiden valmistukseen käytetty UPM Formi biokomposiitti on kotimainen tuote, johon kuituaines tulee suomalaiselta sellutehtaalta. Saunakiulut ja kauhat sekä niiden pakkaukset valmistetaan Suomessa. Pisara syntyi muotoilutoimisto Reaktorissa, muotoilijoina Eija Leinonen ja Tuomo Väänänen. Rentosaunan koko tiimi toimii Tampereella.
Ekologinen
Biokomposiitissa uusiutuva raaka-aine korvaa uusiutumattoman, ts. sellukuidun käyttö osana materiaalia vähentää öljypohjaisten muovien käyttötarvetta. Elinkaarensa lopussa materiaali on kierrätettävissä tai poltettavissa energiaksi." (Lainaus umami.fi)