Elämä mullistui 16.9., kun poika vihdoin päätti tulla maailmaan. Synnytys alkoi jo edellisenä päivänä, oikeastaan vielä vähän aikaisemminkin. Kirjoitan synnytyskertomuksen erikseen, olen odotellut sairaalasta synnytyspapereita, jotka oli määrä saada postitse kotiin, mutta toistaiseksi ei ole postilaatikkoon vielä kolahtanut mitään muuta kuin sairaalalasku.
Pojan potrat syntymämitat olivat 4280g ja 54cm. Alunperinkin hän oli iso kaveri, minun neljästä lapsestani suurin syntyessään, ja näin neljän viikon ikäisenä on jo miehekkään kokoinen :D Viimeksi neuvolassa oli 5290g, viikon päästä maanantaina on seuraava neuvolakäynti, jolloin poika myös mitataan. Pituutta on mitä ilmeisimmin tullut useampi sentti, koska olen jo joutunut jonkun verran siivoamaan pois pieneksi jäätteitä vaatteita.
Itse olen toipunut synnytyksestä ihan kohtuullisen hyvin. Pari päivää synnytyksestä istuttiin jo pojan kanssa koulunpenkillä. Tällä hetkellä opiskelutoverini ovat sisätautiharjoittelujaksoa suorittamassa, itselläni se on edessä todennäköisesti keväällä ja nyt vaan oleskellaan kotosalla vaavin kanssa :) Toistaiseksi opiskelu vauva kainalossa on sujunut hyvin, saa nähdä suostuuko jätkä vielä keväällä olemaan paikoillaan hiljaa luennolla ;)
Tämä pieni mies on helppohoitoinen kaveri. Syö reippaasti, on alusta asti kannatellut päätään hyvin, toki niskalihakset kehittyvät jatkuvasti, nukkuu pitkiä pätkiä välillä. On aivan sylivauva, missään muualla ei juurikaan suostu olemaan kuin sylissä. Tavallisessa sitterissä on viihtynyt ihan joitain minuutteja kerrallaan, ns. koliikkikeinussa on nukkunut yhdet kolmen tunnin päiväunet. Sängyssä nukkuu satunnaisesti. Pääasiassa on koko ajan sylissä tai vieressä. Rajoittaa tietysti omia tekemisiäni, mutta onhan tällainen pienen vauvan kanssa oleilu aivan ihanaa <3
Olen niin onnellinen siitä, että raskaus on ohi. Se oli fyysisesti hyvin rankkaa aikaa, vaikka tuntuikin menevän todella nopeasti. Kesä oli yhtä tuskaa ja vaikka syksyiset kelit toi helpotuksen viileyden muodossa niin alaselkäni, SI-nivelet ja koko lantio ylipäätään olivat ihan loppu. Yliliikkuvat nivelet ja raskaus = huono yhdistelmä. Kipuja oli tooooodella paljon ja liikkuminen oli puolimahdotonta. Liitoskivut on jatkuneet tähän päivään asti, vielä ei ole paikat palautuneet täysin, mutta joka päivä on vähemmän kivuliasta. Kun vihdoin kroppa antoi myöden aloittaa liikkumisen taas, niin iski flunssa samantien päälle :( Ottaa päähän. Pitkät kävelylenkit sujui kepeästi ja piti lähteä salille treenaamaan. Mutta eipä tarvi treenata, kurkku on kipeä, keuhkot on täynnä limaa ja yskittää jatkuvasti. Perheen taapero on yli viikon ollut räkätaudissa, nyt on neiti koululainenkin pienessä flunssassa, mies valittaa oloaan ja mikä ikävintä, vauva on myös saanut taudin :( Kuumetta ei ole ja entiseen malliin syö ja välillä jo seurusteleekin hetken aikaa, mutta yskii ikävästi välillä. Viime yönä pidin pientä pystyasennossa, sekä sylissä että imetystyynyllä ja sohvatyynyillä kikkaillen. Nukuttiinkin alakerrassa, ei minun valvominen häiritse sitten miehen ja taaperon unta.
Kauppareissut sujuvat hyvin pikkuisen kanssa, pääasiassa vaan nukkuu eikä häiriinny mistään. On jo kohdussa ollessaan tottunut kovaan älämölöön, kiitos meidän kovaäänisten lasten, joten kovempikaan volyymi ei poikaa hätkäytä. Niin suloinen ja ihana pieni on <3 Hurmasi heti koko perheen ja kaikki muutkin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti