Aitäh!

Terveisiä Tallinnasta. Ihme ja kumma päästiin tänne perille asti.

Tiedätkö sen tunteen, kun joku/jokin selvästi koittaa estää sinua tekemästä jotain? Tämä Tallinnaan pääsy on ollut melko tahmeaa, alkaen ihan siitä, että piti tulostaa matkaa varten muutamia lappusia. Printteristä oli tietenkin paperi loppu. Käännettiin miehen kanssa kaikki kaapit ja laatikot ympäri papereita etsien, olen nimittäin melko varma, että muuton jäljiltä niitä jäi jännekin lojumaan. No, ei löytynyt. Oli jo keskiyö ja mies lähti hakemaan paperia vanhempiensa luota, koska aamulla oli aikainen lähtö eikä olisi mistään kaupasta kerinnyt hakemaan paperia. (Niin, älä jätä kaikkea viime tippaan, tiedän.)

No, tottakai printteriin sitten tuli paperitukos. Sitä sai setviä oman aikansa muutaman kirosanan saattelemana. Lopulta laite toimi taas moitteettomasti ja sai huokaista helpotuksesta. Hetkeksi. Kunnes päästiin Helsingin päähän. Ajoimme urpoina tietenkin Viking Linen terminaalille ja maksoimme parkkimaksut. Siinä sitten asian selvittyä oli kyllä elämää suurempi *FACEPALM* hetken aikaa, eikä auttanut muu kuin hypätä lähimpään taksiin, sillä siinä vaiheessa omalla autolla Helsingissä sompailu ei kertakaikkiaan ollut enää vaihtoehto. Oltiin aika viime metreillä perillä.
Laivana siis Tallinkin Star...

Koitin sitten lähtöselvityksessä kysellä, että jospa saisi vielä hytin napattua menomatkalle, olkoonkin vain kaksi tuntia, mutta kun mukana on lastenrattaat, kaksi matkalaukkua, reppu, käsilaukku ja basso, niin alkoi kaipaamaan säilömistilaa. Lisäksi edellisen yön unet jäivät tosi vähiin, olisi voinut koittaa torkahtaa hetkeksi. Iloinen ja mukava virkailija sanoi, että tottakai, B-luokan hytit kustantavat 25e. Sellaista sitten etsimään.. Niin, YLEENSÄ kustantaa 25e. Jostain käsittämättömästä syystä meidän tietojen kohdalla kone antoi hinnaksi yli sata euroa. Virkailija alkoi muistuttaa hermostunutta tomaattia ja näpytti hiirellä ohjelmaa läpi uudestaan ja uudestaan. Ei vaan kertakaikkiaan saanut meille sitä 25e:n hyttiä, vaan edelleen olisi pitänyt maksaa yli sata euroa. Jälleen *facepalm* ja hytti-idea jäi sitten siihen. Olkoot. Mentiin aamupalalle, buffet oli tietenkin tupaten täynnä ja saatiin seistä tavarakasan kanssa keskellä buffettia odottamassa vapautuvia paikkoja.

Päästiin kunnialla Tallinnaan ja hotellille. Tämä yö ollaan Metropolissa, huomenna vaihdetaan vähän tasokkaampaan. Tämä yö otettiin nyt tästä kun oli halpa huone ja täällä huoneessa on sauna. Mies on kuitenkin bändinsä kanssa esiintymässä ja ollaan Luminan kanssa kahdestaan, ei tässä kummoisempia tiloja tarvitse, ihan hyvä tämä on.

Päästiin kirjautumaan hotelliin sisään, saatiin huone ja käytiin kaupassa. Soittelin vähän väliä isoille lapsille, jotka olivat keskenään kotosalla koulupäivän jälkeen muutaman tunnin, kunnes hakijat saapuivat. (Note to kukkahattutädit: naapurissa on tuttuja ihmisiä ja lisäksi on monta turvallista aikuista puhelinsoiton päässä siltä varalta, että olisi tullut joku hätä). Hienosti olivat pärjäilleet. Saivat välipalaa syötyä ja katsoivat leffoja. Melkein uskalsi jo rentoutua. Kävin ostoksia läpi ja ajattelin, että laitetaan sauna päälle.
Kunnes soi puhelin.
Luna kertoi, että Roope oli oksentanut lattialle kahdesti. Siinä vaiheessa teki mieli vaan heittää hanskat tiskiin ja todeta, että ei tästä tule mitään. Ei muuta kuin soittelemaan ympäriinsä, että lasten haku ja siivousapu ja kaikki saadaan hoidettua. Pojalla siis kuumetta ja näemmä koulukavereilta tarttunut ykätauti.

Loppuillan tässä on ollut vähän varpaillaan ja odottanut lisää vastoinkäymisiä. Yksi niistä näyttäisi nyt olevan se, että miehen bändin soittoaika on aivan tolkuttoman myöhään, menee myöhempään mitä ajateltiin eikä tosiaan ole aamulla yhtään pirteää ihmistä täällä.

Tällaista tämä matkailu voi välillä olla.

Mutta ilouutisia; reipas kilpauimaripoikani oli eilen koulujen välisestä uintikilpailusta saanut hopeaa viestiuinnista ja kultaa yksilölajista! Voi että mamma on taas ylpeä. Ja Luna oli saanut hienosti Wilmaan positiivisen merkinnän, kun oli reippaasti auttanut opettajaa ruokalassa. Minun lapsoset ne välillä osaa <3 Olen niin onnellinen ja kiitollinen näistä nappuloista.