torstai 26. heinäkuuta 2012

There is no spoon.

Tulipa tuossa taannoin mieleeni Matrix-elokuvat ja kuinka kovasti pidin niistä nuorempana, etenkin siitä ensimmäisestä. Jostain käsittämättömästä syystä kyseisiä leffoja ei vielä omista kokoelmista löytynyt, joten menin ja tilasin cdonilta kolmen leffan blu-ray -boksin. Eilen aloitettiin sitä ensimmäistä yömyöhään, eikä jaksettu katsoa loppuun enää siihen aikaan, tänään jatketaan. On se vaan edelleenkin niin hyvä. Joka kerta Matrixia katsoessa alkaa mieleen hiipiä ajatuksia siitä, onko tämäkään oikeaa todellisuutta, miten todellisuus määritellään, onko tämä todellisuus kaikille samanlainen, vai koetaanko asiat ihan eri tavalla ihmisestä riippuen.Ja se tärkein kysymys: jos eläisimme ns. Matrixissa, niin haluaisinko vapautua vai elää onnellisen tietämättömänä kaikesta. Siinä se loppuyö meneekin näitä pohtiessa.

Sujuvana aasinsiltana leffasta toiseen: käytiin katsomassa uusin Batman tänään. Pidin ja tykkäsin ja ihastelin. Miinuksena loppukohtauksen lässähtäneisyys, odotin jotenkin raivokkaampaa ja räiskyvämpää. Ja Bane-hahmon äänenkäyttö, huoh ja ei. Tosin ymmärrän, että koska Batmanillä on niin tavallaan syvä ääni, niin ei voi toista samanlaista olla, mutta sellainen akkamainen kiekuminen ei vaan sopinut Banelle. Lisäksi se Catwomanin hahmo oli niin irrallinen ja väkisin väännetty, että vähän jopa ärsytti. Leffa olisi toiminut erinomaisesti ilman kyseistä hahmoa. Gary Oldman oli taas ihana sympaattinen itsensä, olen fanittanut häntä Draculasta lähtien. Ja Christian Bale oli taas upea itsensä. *SPOIL* Robin-hahmon kehittäminen onnistui hienosti ja oli ehkä joillekin yllättävä loppuratkaisu. Surullista, jos Christian Bale jättää nyt Batmanit tähän, en oikein pysty kuvittelemaan ketään muuta siinä kumipuvussa..

Nimipäivä oli ja meni, ei ole aikuisiässä tullut sellaista merkkipäivää juhlittua. En olisi muistanutkaan, ellei muut olisivat onnitelleet. Sain anopilta ihanan kukkakimpun ja mieheltä Nomination Poesia -sarjan hienon rannekorun.

Eilen haettiin kaksi pakettiautollista tavaraa vanhalta kodilta. Miten sitä voi olla niin paljon? Vietiin 4 peräkärryllistä roinaa kierrätykseen ja lisäksi olen useaan kertaan myynyt turhia pois kirpparilla. Silti tavaraa on aivan hillittömästi. Onhan meillä täällä 5 ihmistä perheessä, mutta jotenkin olisi mukavaa karsia vielä enemmän materiaa pois. Salaa ihailen minimalistisesti eläviä ihmisiä. On hienoa pystyä luopumaan kaikesta, todellakin kaikesta turhasta ja pitää vain ne välttämättömät. Koti on tilava ja aina siisti, eikä materiapaljous ahdista. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti