4,6mm puhdasta kultaa

Muutaman päivän asiaa pohdittuani päätin tulla "ulos kaapista" tämän asian kanssa. Itselleni tätä blogia lähinnä kirjoitan korvaamaan paperiversiopäiväkirjoja, joita nuorempana raapustin.

Eli se varsinainen asia... Itse olen ollut tästä tietoinen jo joulukuun 23.pvä asti, kun raskaustesti näytti plussaa ensimmäisen kerran. Silloin oli kiertopäivä 19/28 ja selvä plussa piirtyi testiin. Hämmentyneenä ja uskomatta testitulosta testailin myöhemmin uudestaan ja kp 24 oli pakko uskoa, kun Clearbluen digitaalinen ja apteekin oma antoivat taas selvät plussat. Elämän ihme on totta, uusi ihminen kasvaa sisälläni :)

Tämä oli siis aivan suunniteltu asia, eniten hämmensi vaan tuo aikainen plussaaminen. Joku varmaan miettii miksi noin aikaisin, ja kyseenalaistaa raskaustestien tekemisen järkevyyden ennen kierron viimeistä päivää, mutta minulla ei ole kärsivällisyyttä ja toisaalta tuli aavistus siitä tutusta tunteesta, jonka olen kokenut muutaman kerran aiemminkin.

Sitten heräsi kysymyksiä.. Miksi aikainen plussa? Oliko raskaus pidemmällä kuin kierron mukaan voisi olettaa? Kaksoset??? Näihin kysymyksiin antoi alustavat vastaukset työpaikan uä-laite, jolla itse ja muutaman työkaverin avustuksella sain tihrustettua näkyviin paksuuntuneet kohdunseinämät ja myöhemmin yhden sikiöpussin. Asian varmistaakseni varasin ajan Varsinais-Suomen lääkäripalveluista ja pääsin erittäin mukavan ja asiantuntevan lääkärin, jolla on käytössä muuten todella loistava uä-laite, vastaanotolle perjantaiaamuna. Sen olinkin jo varmistanut, ettei raskaus ole kohdunulkoinen, mutta tuulimunaraskauden pelko ja sykkeettömyys yms kauhukuvat pyörivät mielessä. Tieto lisää tuskaa, todellakin. Ensimmäistä lasta odottaessa olin autuaan tietämätön kaikesta, mikä voi mennä pieleen. Hyvin mennyt raskaus päättyikin hätäsektioon, joten tuli pieni aavistus siitä, ettei kaikki menekään aina kuten oppikirjoissa.. Kerta kerralta ja vuosi vuodelta kun on aiheeseen perehtynyt lisää on omassa päässään tullut siihen pisteeseen, että on aivan kauhuissaan kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. Vastapainona on ajatus siitä, että tiedän, etten voi mitenkään kontrolloida näitä asioita. Se mitä tulee pitää ottaa vastaan ja kestää.

Niin. Ultrassa näkyi pieni sinnikäs vauvanalku, sydän sykki tasaisen hienosti ja alkio vastasi juuri tismalleen niitä viikkoja, joilla kierron mukaan mennään, eli perjantaina 6+1. Ei kaksosia ;) hetken melkein toivoin kaksosia, mutta realiteetti on, että selviän paremmin yhdestä pienestä kerrallaan. Kokoa pikkuiselle oli kertynyt huikeat 4,6mm :)

Tutut raskausoireet ovat ilmaantuneet tälläkin kierroksella. Olen oksennellut jo muutaman viikon, väsymys lähentelee suoranaista koomaa ja koko ajan on jano, toiletissa ravaamisesta puhumattakaan. Ensimmäinen raskaus oli helppo, alkuun oli kova väsymys ja ihan muutaman kerran pahoinvointia, seuraavat kaksi olivat yhtä yrjöfestiä alusta loppuun ja tällä hetkellä tämä vaikuttaisi olevan jotain siltä väliltä. On päiviä kun ei okseta ja on päiviä kun kauppareissulla saa pysähtyä useamman pusikon kohdalle huutelemaan norjaksi. Mutta en valita. Paljoa ;)

Kun ei tässä enää mikään parikymppinen ole niin mieleen nousee iän tuomat riskien lisääntymiset. Aion sen rv12:n suunnille sijoittuvan ultran käydä teettämässä tuolla yksityisellä. Siihen asti on varovainen onnellisuus alkaneesta raskaudesta. Olen jo mielessäni sisustanut makuuhuoneen uusiksi, jotta sinne saa mahtumaan toisen pinnasängyn ja lipaston vauvanvaatteita varten.  Mutta täytyy nyt odottaa ajan kulumista....