lauantai 25. tammikuuta 2014

Rv 7+2

Täällä sitä ollaan yövuorossa vähän päälle seitsemänviikkoisen alkion ja hillittömän raskausväsymyksen kanssa. Työvuoroon lähteminen viivästyi, kun piti keskustella posliinin kanssa hetken aikaa. Kaikki niin tuttua ja tavallaan kuitenkin jotenkin yllättävää. Oireista selkeänä on myös rintojen turvotus ja arkuus. Maitotehtaat valmistautuvat tärkeään tehtäväänsä tehokkaasti :) Viime raskaudessa minua vaivasi päänsärky monta viikkoa alkuraskauden aikana. Tälläkin kertalla olin henkisesti valmistautunut asiaan, mutta toistaiseksi en ole päänsärystä kärsinyt.

Kohdussa kaikki hyvin. Edellispäivänä yövuoroon tullessa katsoin ultralla, että pieni sydän sykkii edelleen niin kuin pitääkin. Hyvältä näytti. Kaveri oli selvästi kasvanut yksityisellä tehdyn ultran jälkeen, hyvä merkki sekin. Hetkeksi saa taas huokaista helpotuksesta. Seuraava tärkeä etappi onkin nt-ultran ja verikokeiden tulosten odottelu ja jännittäminen. Sitä odotellessa rämmitään väsymyksen ja pahoinvoinnin keskellä. Mutta ei se haittaa, olen kiitollinen pikkuisestani.

Ensimmäinen äitiysneuvolakäynti oli maanantaina. Labraan menen ensi perjantaina, sain kotiin pissapurkin ja pari verinäyteputkea, jotka pitää viedä mukaan labraan mennessä. Uusi neuvolatätini on erittäin mukava vanhempi nainen. Otin jälleen kerran koko ison pinkan luettavaa kotiin mukaan, mukavaahan niitä on lueskella ja kerrata miten raskaus nyt meneekään :) Seuraava käynti on lääkärineuvola. Kun raskauksia on jo useampia takana niin ei erityisen tiiviisti seurata. Se käy minulle ihan hyvin, ei siellä joka viikko tarvitse ravata.

Muuta elämää.. läpäisin kliinisen fysiologian verkkotentin ensiyrittämällä, sitäkin stressasin etukäteen aika reippaasti. Huh! Opiskelu on mukavaa :) Vaikkakin tuo lisäkiirettä arkeen niin on minulle hyvin oleellinen henkireikä kaiken keskellä.

Pakkanenkin on vähän hellittänyt, on mukavampi ulkoilla eikä meinaa jäätyä hengiltä heti kun menee ovesta ulos. Pihapuut ovat lumen peitossa ja kaikkialla on kaunista. Tämä on sellainen talvikeli, josta itse tykkään.

Pienimmäinen lähestyy kahden vuoden ikää. Miten aika on voinut mennä niin äkkiä?? Puhe on kehittynyt edelleen huimasti, sanat tulevat nyt selkeämpinä ulos ja neiti puhuu pitkiä lauseita. Kovin on ehtiväinen ja vauhdikas aina vaan, yhtenä päivänä olivat päiväkodissa irrotelleet lämpöisen veden avulla naamastaan liukumäkeen kiinni jäänyttä lasta.. Kauppareissut ei ole Luminan suosikkijuttuja, autokärryssä jaksaa istua pari minuuttia ja sitten alkaa venkurointi ja pois pyrkiminen, yleensä hirveän huudon saattelemana. Mikään muu ei kelpaa kuin autokärry, mutta kun ei siinäkään oikein jakseta olla paikoillaan. Voimakastahtoinen tyttö <3

Keskimmäisen lapsen opettajan kanssa oli tapaaminen tällä viikolla, perinteinen vanhempainvartti. Kaikki hyvin, erittäin reipas ja taitava tuo isompi tyttö, tekee matikassa lisätehtäviä joka tunnilla erillisestä kirjasta, kun on niin nopea ja hyvä laskemaan. Toivottavasti reippaus ja motivaatio säilyy isompanakin, tyttö pystyy kyllä mihin vaan haluaa :)

Vanhin lähtee ensi viikolla Viroon uintileirille. Treenit sujuu hyvin, niitä on nyt kevätkaudella jo neljä kertaa viikossa. Ihana iso poika on jo <3 Mielettömän taitava piirtäjä on pojasta kehkeytynyt. Ei ole ainakaan minulta periytynyt, pystyn mokaamaan tikku-ukonkin..


Mies on aika pitkälti saanut olla päävastuussa arjen pyörittämisessä tässä viimeiset pari viikkoa. Olen koulu- ja työpäivien jälkeen niin raato, etten juurikaan kykene mihinkään. Yritän jotain järjestystä ja siisteyttä pitää yllä, mutta ei jaksa, ei pysty. Täytyy olla itselleen armollinen ja levätä nämä pahimmat väsymysviikot. Mies leipoi tänään keskimmäisen pipanan kanssa ihania kuppikakkuja ja oli laittanut autonkin valmiiksi lämpeämään, ettei väsyneen mamman tarvitse körrötellä kylmällä autolla töihin. Lucky me <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti