keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kelakiukku ja vaistovanhemmuus

Joo. Nyt ottaa päähän.
Mies kävi tänään Kelassa setvimässä isyysloma ja -kuukausiasioita. Itse olen palaamassa töihin marraskuussa, jolloin mies pitäisi isäkuukauden ja jäisi siitä sitten vauvan kanssa kotiin helmikuun loppuun asti. Kelan ystävällinen virkailija oli sanonut, ettei tämä ole mahdollista. Siis anteeksi kuinka? Miten niin ei ole mahdollista? Mennään huomenna yhdessä Kelaan keskustelemaan tästä kyseisestä aiheesta ja mietin tässä juuri sopivia kysymyksiä ja kommentteja, joita voisin virkailijalle esittää...
Millähän perusteella ei ole mahdollista? On myös hyvin mahdollista, että virkailija ei ymmärtänyt käsitettä kotihoidontuki. Oli muutenkin joutunut soittelemaan muille tästä isyysloma-asiasta, kun ei itse osannut antaa vastauksia eikä tiennyt mistään mitään. Tosi luottavainen olo tulee, täysin asioista mitään tietämätön henkilö tekee päätöksiä asiakkaiden puolesta.

Toinen asia jota tässä olen nyt pohdiskellut on vaistovanhemmuus. Näin kolmannen vauvan myötä olen tullut siihen tulokseen, että meillä eletään tämän vauvan tahtiin, eikä niin miten neuvola ja muut mahdolliset tahot suosittelevat. Ensimmäisen kohdalla tuli tehtyä tasan kuten "paremmin asiasta tietävät" sanovat ja toinenkin meni vähän niin. Nyt ei enää

Esim. viime neuvolakäynnillä käskettiin kokeilemaan perunaa uudelleen ja aloittamaan liharuuat.
En aio tehdä kumpaakaan vielä. Peruna ei Luminalle sovi ja mielestäni puolivuotiaan ei tarvitse vielä syödä lihaa. Ihan normaalilla sekaravinnolla lapset elelevät, vaikka itse olenkin lakto-ovo-vegetaristi, mutta en näe mitään syytä siihen, miksi pitäisi alkaa tuputtamaan lihaa noin pienelle. Ollaan vasta maistelemassa erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, viljoista on kokeiltu kauraa, heikoin tuloksin, ei sovi neidin vatsalle ainakaan vielä. Viime yö oli yhtä huutoa ja heräilyä, täysin epänormaalia meidän vauvalle. Syynä tähän kaurapuuro, jota kokeilin uudestaan kuukauden tauon jälkeen. Kun ei sovi niin ei sovi. Sama juttu perunan kanssa, pitäkää perunanne, kyllä sitäkin ehtii kokeilemaan esim. siellä kahdeksan kuukauden nurkilla sitten. Neiti kasvaa tasaisesti ja riittävästi, on isokokoinen lapsi muutenkin, tämä ruokavaliosysteemi on ollut aivan riittävä hänelle.

Sitten tämä puolivuotiaana yösyöttämisten lopettaminen. Höpönlöpön. Meillä tissitellään yöllä jos vauvalla on siihen tarvetta. Välillä on, välillä ei. Toisinaan nukutaan koko yö aamuun asti ilman syömisiä, välillä roikutaan tissillä  muutamaan kertaa. Toisinaan nukutaan omassa sängyssä koko yö, toisinaan vanhempien välissä.  En koe kummankaan vaihtoehdon olevan huonompi tai parempi. Lumina nukahtaa välilä paremmin itsekseen, toisinaan tarvitaan syliä. Sen mukaan mennään mitä vauvan tarpeet vaativat. Aion imettää vielä pitkään ja lapsi saa nukkua vieressä.

Törmäsin tuohon vaistovanhemmuustermiin taas, onhan siitä ennenkin ollut puhetta. Ilmeisesti toteutan jotain sellaista, ainakin näiltä osin. Meillä kyllä on lapsille myös kuri, nukkumaanmeno- ja kotiintuloajat, sekä vaatimus kunnioittavasta käytöksestä vanhempia ja muita ihmisiä kohtaan. Mutta lasta koskevia päätöksiä en tee kuulematta lapsen mielipidettä. Asiasta lueskeltuani törmäsin myös vaistovanhemmuudessa sellaiseen toimintamalliin, että lasta ei palkita eikä rangaistuksia ole. Sellainen ei sitten puolestaan ole oma näkemykseni vanhemmuudesta ollenkaan. Ei meillä mitään palkintoja ja mitaleita jaeta hyvästä käytöksestä kun se on nimenomaan tavoitteena, mutta toki aina muistan mainita jos lapsi on toiminut erittäin hyvin tai ollut hyvin reipas. Rangaistus tulee jos on tehnyt jotain kiellettyä. Jokapäiväisessä kanssakäynnissä puhutaan jokaisen hyvistä ominaisuuksista ja kerron kyllä lapsille, kuinka tärkeitä ja ihania ovat.

Täytynee perehtyä näihin asioihin vielä lisää, osittain tuo vaistovanhemmuus tuntuu itselle läheiseltä tavalta toimia äitinä, sitten taas osittain ei mitenkään mene yhteen oman ajatusmaailman kanssa.

tiistai 28. elokuuta 2012

Siivoustiistai

Iski pieni inspiraatio raivata pelihuone kuntoon. Sehän on se yksi huone jossa kukaan ei nuku (vielä, Luna saa sen huoneen kunhan Lumina kasvaa ja vaatii oman huoneen itselleen), eli sinne sitten on dumpattu sekalaista sälää, jota muualla ei viitsi pitää. Lunan kanssa otettiin pesuämpärit mukaan ja siivottiin huone kuntoon. Lattia on pesty, pölyt pyyhitty, pelikoneet ja pelit järjestelty hyllyihin sekä muuton jäljiltä jäänyt jätesäkki tyhjennetty. Lisäksi sain vihdoin koottua mobilen, jonka anoppi osti Luminalle jokin aika sitten. Meillähän on pinnasängyt sekä ylä- että alakerrassa, alakerran sänky on päiväunia varten, ollaan liian laiskoja raahaamaan vauvaa pitkin päivää portaita ylös ja alas ;) Lumina innostui mobilestaan kunnolla, huitoi joka suuntaan, potki jaloillaan ja huuteli HÖÖ HÖÖ :D Mobile siis soittaa musiikkia, pyörii ja siinä on jotain vilkkuvaloja. Siihen saisi muistitikun kiinni, jos haluaa soittaa omavalintaista musiikkia. Melkoisia nämä nykyajan vempeleet :)

Vietettiin reissuviikonloppua; perjantaina ajettiin parhaan ystäväni luokse Ruovedelle, lapset pääsivät lehmiä ihastelemaan :) Ensimmäistä kertaa näkivät lehmiä niin läheltä ja pääsivät vielä mukaan niitä ruokkimaankin. Kaupunkilaislapsille suuri elämys :)


Kyllä sitä on kovin onnekas, kun on ystävä, jonka kanssa voi jakaa kaiken ja puhua vapaasti asioista, ei tarvitse häpeillä mitään. Jutun taso on luonnollisesti välillä melko ala-arvoista, mutta sehän tekee elämästä vain hauskaa ;) Ei kaikkea tarvitse niin vakasti ottaa.

Lapset tykästyivät maalaismaisemaan ja kieltämättä tuli itsellenikin sellainen olo, että mitä jos kuitenkin vaihtaisi vielä joskus maisemaa kokonaan... Nyt on jotenkin niin tottunut siihen, että kaikki on lähellä ja vieressä. Joka paikkaan pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, aina on jossain valot päällä eikä koskaan ole hiljaista. Ehkä sitä sitten vanhoilla päivillä muuttaa maalle viettämään leppoisia eläkepäiviä korsi suussa pihalla makaillen ;) (tällä selkävaivaisuudella saisin maata niin kauan kunnes joku tulisi nostamaan ylös, sen verran on nuoresta asti selkä reistaillut..)
 
Ns. maalaissromanttinen sisustustyyli on itselleni hyvin mieluinen. Huokailen kaupoissa ihanien sisustustavaroiden perään, mutta meidän kotiin ei pelkkä maalaisromanttisuus sovi, huonekalut kun ovat pääasiassa Ikeasta ja se nyt ei varsinaisesti ole maalaisromanttista nähnytkään.

Lauantaina visitoitiin Särkänniemessä. Oltiin voitettu arvonnoissa mukavasti neljä ranneketta, joten säästyi iso summa rahaa :) Tykkäisin itse riekkua laitteissa mutta valitettavasti näin vanhemmiten pää menee sekaisin niin nopeasti, että hirveästi ei voi itseään vatkauttaa tai tulee päivän lounas ylös kanssavatkautujien niskaan :)
Roope tykkää myös rauhallisemmasta menosta, hänellekin tulee helposti huono olo liian rajuissa laitteissa ja jänskättääkin aika paljon. Neiti Luna Hurjapää sen sijaan juoksi laitteesta toiseen ja kirkui sitä enemmän riemusta mitä hurjempi laite oli :) Oli vähäsen jopa pettynyt, että on vielä liian lyhyt Tornadon kyytiin. Itse olen sen kerran kokenut ja kiitos kyllä riitti. Luna on kyllä hyvin rohkea ja peloton lapsi.

Angry Birds land oli ihan mukavasti tehty ja koska se on nyt suurhitti niin laitteisiin sai jonottaa jonkin aikaa, leikki- ja kiipeilypaikka jätettiin suosiolla väliin rajallisen ajan vuoksi.





Oli koko Särkänniemi muutenkin aivan täynnä ihmisiä. Ymmärrettävää sinänsä, koska oli viimeinen kesäviikonloppu jolloin oli auki sekä ilma oli aivan loistava. Mutta hyvin ärsyttävää siltä kannalta, että jäi laitteita kokematta hirveiden jonojen vuoksi. Saanko ehdottaa kävijämäärälle rajoituksia? Ei tietenkään menisi koskaan läpi, sillä tarkoitushan on tahkoa rahaa niin paljon kuin mahdollista. Tulot tulevat rannekkeista, ei sillä niin väliä ehtiikö niitä käyttää 3 vai 30 kertaa päivän aikana. Näin tavallisen kuluttajan ja kärsimättömän ihmisen näkökannalta ottaa vaan päähän seisoskella jonossa puoli tuntia, jotta voi heilua laitteessa puoli minuuttia.

Lumina oli kiltti ja reipas vauva koko reissun ajan. Jaksoi istua rattaissa ja välillä sylissä sekä ihmetellä ihmisiä ja laitteita kärsivällisesti. Kärsittiin koko porukka Lunaa lukuunottamatta jostain lievähköstä mahapöpöstä viikonlopun aikana. Lumina jätti mm. jätöksiään Oriveden ABC:n lastenhoitohuoneen lattialle, sekä Näsineulan lattialle ja kummitädin kengälle ;) Neiti oksenteli muutamaan kertaan oikein kunnolla, mutta kuumetta ei ollut. Itsekin sai juosta vessa pitkin viikonloppua ja Roope oksensi maanantaiaamuna pariin kertaan, mutta illalla oli kuitenkin treenikunnossa. Olen melko ahkerasti syöttänyt lapsille maitohappobakteereja, lieneekö niillä sitten vaikutusta tähän, että tauti oli hyvin lievä.

Sunnuntaina oli Lunan ensimmäinen jalkapalloturnaus Kaanan riveissä. Pieni mökötys iski kesken kaiken kun ei mennyt omalla joukkueella peli niin hyvin kuin Luna olisi halunnut, mutta suurena saavutuksena mainittakoon, että kahdessa pelissä neljästä Luna valittiin oman joukkueensa parhaaksi pelaajaksi. Voi kun mamma paisui ylpeydestä :) Kuusi tuntia vietettiin kentän laidalla, tyhjenettiin arpajaispöytää ja buffettia siinä samalla. Tätä se soccer mom -elämä sitten on ;)


Sitten päivän luomupläjäys:

löysin nämä hillot Varissuon K-kaupan hillohyllyltä ja nappasin mukaan. Maku oli ihan ok, ei niin makea kuin mihin on ei-luomujen hillojen kanssa tottunut, mutta ei se ainakaan minun mielestäni ole huono asia :) Lapset tykkäävät tuosta myslistä. Meillä ei syödä muroja oikeastaan ollenkaan. Mitään turhia sokerimuroja en suostu ostamaan eikä lapset niitä juurikaan kaipaile. Mysliä kuluu monta pakettia vuodessa kyllä.





Taas pitää hehkuttaa sitä kuinka ihanan syksyistä alkaa olemaan :) Olen kynttilöiden suurkuluttaja ja tässä parina päivänä olen niitä jo poltellut aamusta iltaan.

Sain anopilta tällaisen valtavan mariskoolin näköisen astian (oli häissäkin, jos joku muistaa), joka löysi
paikkansa lasten ruokapöydältä. Toimii kynttilöiden uima-altaana ;D
Kuva on huono, näyttää paremmalta livenä. Lapsille tosiaan ilmestyi oma ruokapöytä ruokailutilan nurkkaan sen jälkeen, kun Ikean Börje-tuolin valkoinen istuinpäällinen maalattiin punaiseksi ketsupilla..



Tein nakkisoppaa edellispäivänä. Mies ja lapset ovat yhä hengissä.



Loppuun vielä kuva meidän ilopilleristä katsomassa isosiskon jalkapalloturnausta :)

torstai 16. elokuuta 2012

Diipadaapa.

Tässä illan ratoksi testailen Benecosin kynsilakkaa, jonka tilasin jo jonkin aikaa sitten, ja piti jo häihin laittaa, mutta en kertakaikkiaan kerinnyt. Huomisen teatterireissun kunniaksi ajattelin nyt lakata kynnet näteiksi :)
Värisävynä on "Tender kiss" (awww), joka tässä olohuoneen hämärässä valaistuksessa näyttää hyvin vaalealta, kun taas purkissa liilaan vivahtavalta. Huomenna luonnonvalossa näkee lopullisen lopputuloksen.
Mutta tätä siis kokeilen:

 Kuivuu nopeasti ja levittyy hyvin, mutta minun lakkaamistaidoillani vaatii ainakin kolme kerrosta tasaisen tuloksen saamiseksi. Olen kaikenkaikkiaan ollut hyvin tyytyväinen Benecosin luonnonkosmetiikkatuotteisiin, enkä aio enää vaihtaa kemikaalipläjäysmeikkeihin.

Uudelle paikkakunnalle muuttamisen huumassa "pakotan" perheeni erilaisiin paikallistapahtumiin ja nähtävyyksiä katsomaan. Viime viikolla kävimme Kuusiston linnanraunioilla, lapsille tämä oli ensimmäinen visitointikerta siellä ja kovasti tykkäsivät. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, oli ihana makailla raunioiden viereisellä laiturilla ja nauttia lämmöstä ja ennen kaikkea hiljaisuudesta (sekä lentomuurahaisista, joilla oli jokin megalomaaninen invaasiopäivä menossa). Haettiin eväsleivät ja Fantat kaupasta mukaan.








Tänään käytiin Muonamestareiden järjestämää kesäjuhlapäivää ihmettelemässä. Syötiin lounas siellä, oli ihan mukava lounaspöytä lihaa syövien ihmisten kannalta, näin kasvissyöjälle valikoima rajoittui muutamaan salaattiin, leipiin ja ihaniin lettuihin kera hillon ja kermavaahdon :)  Käytiin samalla reissulla Ekokaarinan kirppiksellä, josta tarttui mukaan Iines-lehti, rannekoru ja T-paita Lunalle. Siellä oli lapsille mehua ja keksiä tarjolla.

Luna kaivoi kaapista Espritin kengät, jotka olin ostanut jo useampi kuukausi sitten ja päätti, että ne ovat huomiset koulukengät :)




Neidillä on hyvin tarkka vaatemaku, ja vain tietynlaiset ja -väriset vaatteet kelpaavat. Pyrin hankkimaan tytölle mieleisiä vaatteita ja ostamaan toiveiden mukaan, sillä mielestäni on tärkeää, että lapsen persoonallisuus ja tyyli saa kehittyä rauhassa ja ilman kritiikkiä. Toki pitää aikuisena vähän katsoa mitä lapsi päällensä vetää, mutta kunhan on säänmukainen ja tilanteeseen sopiva vaatetus päällä niin riittää minulle.

Tässä vielä kuva pikkuisestani menossa ekaluokalle. Ilmassa on selvää syksyn tuntua...

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Hammas!

Tärkeä etappi saavutettu.
Tänään aamupäivällä, kesken Biltemassa käynnin, bongasin vaavin suusta ensimmäisen hampaan! Odotin isäntää, joka keräili hyllystä kaikenlaista mielenkiintoisiä johtoja ja piuhoja, joista en ymmärrä yhtään mitään, ja tein Luminalle päivittäisen hammastarkastuksen. Ja TADAA! Siellä se oli 8) Liikutuin lähes kyyneliin.
On siinäkin, nieleskelet kyyneleitä keskellä Biltemaa... Elämän suuria hetkiä ;)

Salillekin asti päästiin raahautumaan tänään. Crosstrainerilla veivaaminen ei ollut lainkaan niin raskasta kuin aikaisemmin, jaksoin pitää yllä kovempaa treenitehoa. Ehkä kunto alkaa pikkuhiljaa kasvaa. Vielä kun tuo armas takalistoni tuosta pienenisi samaa tahtia, niin jipii! Rintalihaksia tuli treenattua siihen malliin, etten edes kuvittele nostavani mitään pääni yläpuolelle seuraavaan kahteen päivään.

Isojen ipanoiden toinen koulupäivä oli mennyt hyvin. Mamma huokaisee helpotuksesta.

tiistai 14. elokuuta 2012

Paluu arkeen

Tänä aamuna saattelin isot lapset koulutielle. Uusi koulu jännitti molempia, nythän muuton myötä vaihtui koulukuviotkin aivan toisenlaisiin mitä oli suunnitelmissa. Ainut asia, joka itseäni koulun vaihtamisessa harmittaa on se, että Norssissa oli valtavat kielenopiskelumahdollisuudet, kun taas tämä uusi koulu on aivan "normaali", mutta eiköhän kielellisesti lahjakkaat lapsoseni vielä itselleeni hyvän kielitaidon saa opiskeltua :)

Luna meni siis ensimmäiselle luokalle. Jännittyneenä ja äitiä kädestä pitäen käveltiin luokkaan, mutta sitten mentiinkin jo reippaana istumaan ja kuuntelemaan opettajaa. Voi sentään, että oli jännä hetki minullekin. Psyykkasin itseäni olemaan itkemättä ja onnistuinkin. Ihana, reipas ekaluokkalaiseni näytti jo niin isolta tytöltä siellä muiden joukossa. Luna on fiksu ja sosiaalinen, en epäile hetkeäkään ettei pärjäisi koulumaailmassa. Heti ekana päivänä oli jo saanut kavereita ja muutenkin kaikki oli sujunut hyvin.

Roopen puolesta jänskätän myös, meni neloselle uuteen kouluun, se ei olekaan enää ihan niin simppeliä kuin aloittaa ekaluokka, joka on kaikille uutta ja ihmeellistä. Roopekin on fiksu ja reipas, että eiköhän pärjää hienosti. Mamma vaan murehtii kaikenlaista...

Pikkuisin pirpana oli mukana viemässä isoja sisaruksia koululle ja katseli silmät suurina ympärilleen, mutta ei hermostunut ihmislaumasta ollenkaan.. Mielessäni mietin, että ehkä Lunan koulunaloitus on siksi itselleni helpompaa mitä Roopen koulunalku aikanaan oli, että kyseessä on keskimmäinen lapsi, ei ole se ensimmäinen, eikä viimeinen, jonka saattelen koulutielle. Ensimmäisen kanssa on suuri haikeus pikkulapsiajan loppumisesta ja herää myös erinäisiä ajatuksia ajan nopeasta kulumisesta ja omasta vanhenemisesta. En halua vielä edes miettiä sitä, minkälaista tulee olemaan se, että saattelee sen viimeisen pikkuisen koulutielle eikä enää ole vauvaa tai taaperoa kotona, vaan kaikki ovat isoja koululaisia. Onhan ekaluokkalainen toki vielä pieni ja se pitäisi myös aina muistaa, että vaikka onkin koulussa niin ei silti ole vielä ISO. Mutta kyllä se pikkulapsiaika on niin ainutlaatuista ja menee niin äkkiä. No, vauva 5kk ei vielä kouluista tiedä mitään, joten tässä on 7 vuotta armonaikaa kuvitella itsekin olevansa vielä suhteellisen nuorekas ja iloita lapsen kanssa  kaikesta uudesta ja ihmeellisestä mitä eteen tulee.

Luna aloitti jalkapalloharrastuksen tänään. Koska on hyvin liikunnallinen tyttö vietiin hänet kokeilemaan futista ja hyvin meni. On todella innoissaan pelaamisesta ja ehdottomasti haluaa jatkaa harrastusta. Täällä uudella paikkakunnalla on monenlaisia harrastusmahdollisuuksia, joita olen itsekseni ja lasten kanssa läpikäynyt, ja onhan lapsilla monenlaisia toiveita, mutta resurssit (lähinnä aika) ei anna myöden toteuttaa aivan kaikkea, joten valitaan niitä realistisia, kivoja vaihtoehtoja. Roope jatkaa kilpauintiaan, tänä syksynä on treenit kahdesti viikossa ja kisojakin on luvassa jonkun verran. Uinti on lajina erittäin sopiva ja miellyttävä rauhalliselle, mutta liikunnalliselle pojalle, joka ei rajusta joukkueurheilusta niin välitä. Siskonsa on luonteeltaan rämäpäisempi ja enemmän "kuuma-kalle", joten mielenkiinnolla odotan minkälaisia tilanteita kentällä vielä syntyy :) Ihanat lapset minulla, olen niin ylpeä ja onnellinen pienokaisistani joka päivä <3

Ilmassa on nyt selvästi syksyn tuntu ja tuoksu. Ihanaa! Kaivoin kasan kynttilöitä esiin eilen ja levitin ne ympäri olkkaria. Tunnelmallista.


lauantai 11. elokuuta 2012

Rouva A. täällä hei.

Nyt on häät juhlittu ja totuttaudun elämään Rouvana :)
Kaikki meni hienosti, Tuomiokirkko oli hyvin kaunis ja romanttinen ympäristö sen Tahdon-sanan sanomiseen, matka kirkolta juhlapaikalle sujui ambulanssikyydillä ja juhlapaikan koristelu oli oikein onnistunut. Tarjoilu oli mieluinen ja ihmisillä tuntui olevan ihan kivaa. Yllätysnumerona ollut tulishow oli hupaisa ja kaikenkaikkiaan juhlapäivästä jäi oikein hyvä mieli. Toivottavasti juhlijoille myös.

En ole koskaan ollut innostunut mistään hääjutuista enkä haaveillut prinsessahäistä, mutta täytyy sanoa, että omat juhlat täyttivät odotukseni ja vielä enemmän. Suurin ja tärkein asia oli tietysti se, että sain unelmieni prinssin :) Tai ainakin minusta eroon pääseminen on nyt huomattavasti hankalampaa ;D *hihi* Nojoo, en olisi voinut valita paremmin. Ihanan miehen sain <3

Kaasona oli paras ystäväni, jonka kanssa on koettu kaikenlaista, juhlittu paljon, puhuttu vielä enemmän, parannettu maailmaa, haukuttu kaikki, kahlattu ikäviä asioita läpi, tehty suuria puhelinlaskuja ja ulkoisesti hyvin erilaisista persoonista huolimatta löydetty sielunsisaruutemme :) Love you, L <3

Häiden jälkeen on taas palattu melko arkiseen elämään. Kotimme alkaa näyttämään Ikea-kuvastolta, viimeksi edellispäivänä tuli vietettyä 4 tuntia Ikea-kuution syövereissä.. Suurin osa huonekaluista on laitettu uusiksi, halusin eroon kaikesta vanhasta roinasta, jota on tullut raahattua mukana liian monta vuotta. Monia ei-niin-kivoja muistoja liittyi moneenkiin esineeseen ja halusin vihdoin eroon siitä taakasta. Ei tarvitse muistella muuta kuin että "tämäkin ostettiin yhdessä Ikeasta"... Muistolla on jännä voima, ne kulkevat mukana vuodesta toiseen ja voivat satuttaa kerta toisensa jälkeen. Tai naurattaa, tai sitten hävettää.

Näyttäisi siltä, että syksy alkaa vaatimaan paikkansa kesältä pian. Ilmassa on pientä kirpeyttä jo. Odotan kovasti syksyn tuoksua, se on puhdas ja elinvoimainen. Rakastan sadetta ja ukkosmyrskyjä (joita ihaltiin tuossa muutama tovi sitten täälläkin, aivan mielettömiä luonnonvoimien näytöksiä!!!), hämäriä iltoja ja pimeitä öitä.

Vielä kun ehtisi kerran mökille yöksi ennen talvea.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kiirekiirekiire!

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet todellista matalalentoa. Tämä viikko ehkä kruunaa koko "juoksuajan" hektisyydellään. Vanha asunto piti tyhjentää kokonaan ja siivota. Se on nyt tehty, edelliset kolme päivää raadettiin miehen kanssa yötä myöden. Miten voikin aina olla tällaista, että asiat jää joka kerta viime tippaan! Meillä oli kuukausi aikaa muuttaa, KUUKAUSI. Ja silti kolme viimeistä iltaa oli ne kriittisimmät. Toki tuotiin paljon tavaraa jo alkukuusta tänne ja huonekalut ja pesukoneet siirrettiin hyvissä ajoin. Mutta sitten se pikkusälä.. Sitä riittää.

Nyt on hyvä mieli. Vanha on jätetty taakse ja uusi koti on aivan ihana. Vaikkakin nyt on kaaos kaikkialla, ja joka paikka täynnä tavaroita, jotka odottavat pääsyä paikoilleen, ei stressaa enää samalla tavalla mitä vielä muutama päivä sitten. Omassa kodissa on hyvä olla. Ja tämä ympäristö on ihana. Ilma on raikas ja tuoksuu hyvältä.

Ja sitten se toinen kiireen aiheuttaja, eli häät! Rouviintuminen lähestyy kovaa vauhtia, 3 days to go! Lauantaina sanon tahdon ja lupaan rakastaa ikuisesti :) Sen lupauksen pitäminen ei tuota vaikeuksia. Itse juhlat, tai lähinnä niiden suunnittelu, on pitänyt kiireisenä. Vielä pitää metsästää lisää hääkarkkeja jostain, Roope tarvitsee juhliin uudet kengät ja minun pitäisi ehtiä alusvaatekauppaan. Lisäksi pitää hakea Ikeasta sisustustarroja juhlapaikalle ja vielä on edessä paikan koristelu ja pöytien laittaminen kuntoon. Voileipäkakut pitää muistaa hakea myös. Vielä ei jännitä yhtään, mutta veikkaan, että juhlapäivänä, siinä kirkon ovella saattaa iskeä pieni jännitys ja pelkotila :)

Ja sitten naamaosastoa. Tilasin taannoin niitä luomumeikkejä, kyseinen Benecosin Maximum Volyme -ripsiväri oli yksi niistä. Olen käyttänyt sitä tässä useampana päivänä ja olen ihan tyytyväinen ostokseeni. Värivalinta on Deep Black, ja sitä se todella on. En ole koskaan juurikaan uskonut ripsivärien maagiisiin pidentäviin tai tuuhentaviin voimiin, mutta kyllä monen tuotteen kanssa huomaa pienen eron normaaliin meikittömään versioon. Mielestäni tämä tuote tuuhentaa vähäsen, mutta ei nyt mitään tekoripsiefektiä saa aikaiseksi. Tuoksu on erilainen mitä ei-luomuissa meikeissä, mutta ei se mitenkään häiritsevä ole.

Ja sitten päivän tärkein asia, perheen pienin on tänään jo 5 kuukautta :) Reipas pikkuneiti nukkuu ja syö hyvin, ryömii aktiivisesti ja on perheen ilopilleri ja päivänsäde. Ihana vauva <3 Aika menee vaan liian nopeasti, joten toivoisi, että vauvat pysyisivät sellaisina vastasyntyneen oloisina pidempään... Mutta toisaalta ihana seurata kasvamisen ja uuden oppimisen riemua.