lauantai 25. tammikuuta 2014

Rv 7+2

Täällä sitä ollaan yövuorossa vähän päälle seitsemänviikkoisen alkion ja hillittömän raskausväsymyksen kanssa. Työvuoroon lähteminen viivästyi, kun piti keskustella posliinin kanssa hetken aikaa. Kaikki niin tuttua ja tavallaan kuitenkin jotenkin yllättävää. Oireista selkeänä on myös rintojen turvotus ja arkuus. Maitotehtaat valmistautuvat tärkeään tehtäväänsä tehokkaasti :) Viime raskaudessa minua vaivasi päänsärky monta viikkoa alkuraskauden aikana. Tälläkin kertalla olin henkisesti valmistautunut asiaan, mutta toistaiseksi en ole päänsärystä kärsinyt.

Kohdussa kaikki hyvin. Edellispäivänä yövuoroon tullessa katsoin ultralla, että pieni sydän sykkii edelleen niin kuin pitääkin. Hyvältä näytti. Kaveri oli selvästi kasvanut yksityisellä tehdyn ultran jälkeen, hyvä merkki sekin. Hetkeksi saa taas huokaista helpotuksesta. Seuraava tärkeä etappi onkin nt-ultran ja verikokeiden tulosten odottelu ja jännittäminen. Sitä odotellessa rämmitään väsymyksen ja pahoinvoinnin keskellä. Mutta ei se haittaa, olen kiitollinen pikkuisestani.

Ensimmäinen äitiysneuvolakäynti oli maanantaina. Labraan menen ensi perjantaina, sain kotiin pissapurkin ja pari verinäyteputkea, jotka pitää viedä mukaan labraan mennessä. Uusi neuvolatätini on erittäin mukava vanhempi nainen. Otin jälleen kerran koko ison pinkan luettavaa kotiin mukaan, mukavaahan niitä on lueskella ja kerrata miten raskaus nyt meneekään :) Seuraava käynti on lääkärineuvola. Kun raskauksia on jo useampia takana niin ei erityisen tiiviisti seurata. Se käy minulle ihan hyvin, ei siellä joka viikko tarvitse ravata.

Muuta elämää.. läpäisin kliinisen fysiologian verkkotentin ensiyrittämällä, sitäkin stressasin etukäteen aika reippaasti. Huh! Opiskelu on mukavaa :) Vaikkakin tuo lisäkiirettä arkeen niin on minulle hyvin oleellinen henkireikä kaiken keskellä.

Pakkanenkin on vähän hellittänyt, on mukavampi ulkoilla eikä meinaa jäätyä hengiltä heti kun menee ovesta ulos. Pihapuut ovat lumen peitossa ja kaikkialla on kaunista. Tämä on sellainen talvikeli, josta itse tykkään.

Pienimmäinen lähestyy kahden vuoden ikää. Miten aika on voinut mennä niin äkkiä?? Puhe on kehittynyt edelleen huimasti, sanat tulevat nyt selkeämpinä ulos ja neiti puhuu pitkiä lauseita. Kovin on ehtiväinen ja vauhdikas aina vaan, yhtenä päivänä olivat päiväkodissa irrotelleet lämpöisen veden avulla naamastaan liukumäkeen kiinni jäänyttä lasta.. Kauppareissut ei ole Luminan suosikkijuttuja, autokärryssä jaksaa istua pari minuuttia ja sitten alkaa venkurointi ja pois pyrkiminen, yleensä hirveän huudon saattelemana. Mikään muu ei kelpaa kuin autokärry, mutta kun ei siinäkään oikein jakseta olla paikoillaan. Voimakastahtoinen tyttö <3

Keskimmäisen lapsen opettajan kanssa oli tapaaminen tällä viikolla, perinteinen vanhempainvartti. Kaikki hyvin, erittäin reipas ja taitava tuo isompi tyttö, tekee matikassa lisätehtäviä joka tunnilla erillisestä kirjasta, kun on niin nopea ja hyvä laskemaan. Toivottavasti reippaus ja motivaatio säilyy isompanakin, tyttö pystyy kyllä mihin vaan haluaa :)

Vanhin lähtee ensi viikolla Viroon uintileirille. Treenit sujuu hyvin, niitä on nyt kevätkaudella jo neljä kertaa viikossa. Ihana iso poika on jo <3 Mielettömän taitava piirtäjä on pojasta kehkeytynyt. Ei ole ainakaan minulta periytynyt, pystyn mokaamaan tikku-ukonkin..


Mies on aika pitkälti saanut olla päävastuussa arjen pyörittämisessä tässä viimeiset pari viikkoa. Olen koulu- ja työpäivien jälkeen niin raato, etten juurikaan kykene mihinkään. Yritän jotain järjestystä ja siisteyttä pitää yllä, mutta ei jaksa, ei pysty. Täytyy olla itselleen armollinen ja levätä nämä pahimmat väsymysviikot. Mies leipoi tänään keskimmäisen pipanan kanssa ihania kuppikakkuja ja oli laittanut autonkin valmiiksi lämpeämään, ettei väsyneen mamman tarvitse körrötellä kylmällä autolla töihin. Lucky me <3

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

4,6mm puhdasta kultaa

Muutaman päivän asiaa pohdittuani päätin tulla "ulos kaapista" tämän asian kanssa. Itselleni tätä blogia lähinnä kirjoitan korvaamaan paperiversiopäiväkirjoja, joita nuorempana raapustin.

Eli se varsinainen asia... Itse olen ollut tästä tietoinen jo joulukuun 23.pvä asti, kun raskaustesti näytti plussaa ensimmäisen kerran. Silloin oli kiertopäivä 19/28 ja selvä plussa piirtyi testiin. Hämmentyneenä ja uskomatta testitulosta testailin myöhemmin uudestaan ja kp 24 oli pakko uskoa, kun Clearbluen digitaalinen ja apteekin oma antoivat taas selvät plussat. Elämän ihme on totta, uusi ihminen kasvaa sisälläni :)

Tämä oli siis aivan suunniteltu asia, eniten hämmensi vaan tuo aikainen plussaaminen. Joku varmaan miettii miksi noin aikaisin, ja kyseenalaistaa raskaustestien tekemisen järkevyyden ennen kierron viimeistä päivää, mutta minulla ei ole kärsivällisyyttä ja toisaalta tuli aavistus siitä tutusta tunteesta, jonka olen kokenut muutaman kerran aiemminkin.

Sitten heräsi kysymyksiä.. Miksi aikainen plussa? Oliko raskaus pidemmällä kuin kierron mukaan voisi olettaa? Kaksoset??? Näihin kysymyksiin antoi alustavat vastaukset työpaikan uä-laite, jolla itse ja muutaman työkaverin avustuksella sain tihrustettua näkyviin paksuuntuneet kohdunseinämät ja myöhemmin yhden sikiöpussin. Asian varmistaakseni varasin ajan Varsinais-Suomen lääkäripalveluista ja pääsin erittäin mukavan ja asiantuntevan lääkärin, jolla on käytössä muuten todella loistava uä-laite, vastaanotolle perjantaiaamuna. Sen olinkin jo varmistanut, ettei raskaus ole kohdunulkoinen, mutta tuulimunaraskauden pelko ja sykkeettömyys yms kauhukuvat pyörivät mielessä. Tieto lisää tuskaa, todellakin. Ensimmäistä lasta odottaessa olin autuaan tietämätön kaikesta, mikä voi mennä pieleen. Hyvin mennyt raskaus päättyikin hätäsektioon, joten tuli pieni aavistus siitä, ettei kaikki menekään aina kuten oppikirjoissa.. Kerta kerralta ja vuosi vuodelta kun on aiheeseen perehtynyt lisää on omassa päässään tullut siihen pisteeseen, että on aivan kauhuissaan kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. Vastapainona on ajatus siitä, että tiedän, etten voi mitenkään kontrolloida näitä asioita. Se mitä tulee pitää ottaa vastaan ja kestää.

Niin. Ultrassa näkyi pieni sinnikäs vauvanalku, sydän sykki tasaisen hienosti ja alkio vastasi juuri tismalleen niitä viikkoja, joilla kierron mukaan mennään, eli perjantaina 6+1. Ei kaksosia ;) hetken melkein toivoin kaksosia, mutta realiteetti on, että selviän paremmin yhdestä pienestä kerrallaan. Kokoa pikkuiselle oli kertynyt huikeat 4,6mm :)

Tutut raskausoireet ovat ilmaantuneet tälläkin kierroksella. Olen oksennellut jo muutaman viikon, väsymys lähentelee suoranaista koomaa ja koko ajan on jano, toiletissa ravaamisesta puhumattakaan. Ensimmäinen raskaus oli helppo, alkuun oli kova väsymys ja ihan muutaman kerran pahoinvointia, seuraavat kaksi olivat yhtä yrjöfestiä alusta loppuun ja tällä hetkellä tämä vaikuttaisi olevan jotain siltä väliltä. On päiviä kun ei okseta ja on päiviä kun kauppareissulla saa pysähtyä useamman pusikon kohdalle huutelemaan norjaksi. Mutta en valita. Paljoa ;)

Kun ei tässä enää mikään parikymppinen ole niin mieleen nousee iän tuomat riskien lisääntymiset. Aion sen rv12:n suunnille sijoittuvan ultran käydä teettämässä tuolla yksityisellä. Siihen asti on varovainen onnellisuus alkaneesta raskaudesta. Olen jo mielessäni sisustanut makuuhuoneen uusiksi, jotta sinne saa mahtumaan toisen pinnasängyn ja lipaston vauvanvaatteita varten.  Mutta täytyy nyt odottaa ajan kulumista....

Talvipäivitys

Pakollinen talvipäivitys! Kylmyys on saapunut Pohjolaan vihdoinkin. Meillä päin mittari pysyttelee sinnikkäästi siinä -17 asteen tietämillä, muutaman asteen heitoilla. Itse jo melkein totuin jatkuvaan syksyyn ja kylmyys tuli vähän shokkina. Mutta voi miten kauniilta talvinen, lumenpeittämä luonto näyttää :) 





Uuden vuoden ilotulitusta katsomassa kotikaupungin keskustassa

Ensimmäinen lumikuva tältä talvelta. Kuvassa myös miehen rakentama muuri :) 


Päiväkotireppu on lapselle hyvin tärkeä :) Se pitää ottaa mukaan kaikkialle. Tässä ollaan menossa kauppaan.



Löytö Suomalaisen kirjakaupan alesta. Nämä "mietelauseet" ovat lemppareitani :)


torstai 2. tammikuuta 2014

2014

Siinä se on. Uusi vuosiluku. Uudet haasteet. Uuden vuoden lupauksena päivittää blogia ahkerammin, blogi jäi viime syksyn ja loppuvuoden kiireiden jalkoihin. Tänä vuonna priorisoidaan paremmmin.

Mutta jospa ensin kertailen joulukuun tapahtumia.. Piti tehdä jouluostokset ajoissa ja kiertää sukulaiset läpi ennen aattoa. Eityisesti viikonloppu ennen joulua piti olla the viikonloppu, jolloin hoidetaan asiat kuntoon ja keskitytään sen jälkeen joulun viettoon. Sen sijaan oltiin mahataudissa. Jouduin pe-la yönä lähtemään töistä kotiin kesken yövuoron, kun posliini alkoi kutsumaan liian tehokkaasti. Lauantaina samainen tauti iski mieheen, vielä kesken kauppareissun. Isommat lapset olivat isiviikonloppua viettämässä, anoppi haki pienimmän yökylään, jotta saatiin raatoilla oikein urakalla. Jotenkin tuo mahatauti vei kaikki voimat, ei minusta ollut lasta hoitamaan, kun en päässyt sängystä ylös. Jotenkin sen kai piti mennä näin; vuosi alkoi mahataudilla ja päättyi siihen.

No, kun tästä selvittiin ja laskettin sen varaan, että maanantaina ehtii edes ruokaostokset tekemään rauhassa niin tadaa.. Vesivahinko! Yläkerran wc/suihkuhuoneen poistoputki, joka kulkee eteiskäytävän kaapiston yläpuolella, päätti sitten joulun kunniaksi irrota. Oli jo viikonlopun aikana pikkuhiljaa siirtynyt pois paikoiltaan ja maanantaina ennen jouluaattoa rysähti lopullisesti irti. Merry Christmas!  Pieni kiire tuli hoitaa asiaa eteenpäin tulevien pyhien takia. Putkimies saatiin nopeasti asettamaan putki asianmukaisesti takaisin paikoilleen ja Ramirentista haettiin kuivaaja. Tänään vihdoin remppamies tuli repimään lattian auki ja kastuneen seinälevyn pois. Nyt lattiaa kuivattaa kaksi kuivauslevyä. Ensi viikolla kosteusmitataan uudestaan. Pitäisi lähteä uutta lattiamateriaalia katsomaan. Parketti meni kastuneesta kohdasta pilalle, mutta onneksi se oli nurkkaus, joten siihen saa nätisti esim. laatalla tehtyä mukavan alueen, johon ei enää laiteta uutta kaapistoa vaan tarkoitus on jättää alue avonaiseksi ja hommata lipasto siihen lasten pipoja ja hanskoja varten.

Jouluaatto meni mukavasti. Saunottiin, syötiin ja avattiin lahjat kotona, ja illaksi mentiin vielä anoppilaan syömään lisää ja saatiin lisää lahjoja :) Minuakin pukki muisti monella kivalla asialla. Sain mm. uuden Nemi-albumin, Victoria Francesin taidekirjan, TuplaKuplan (kokoa M, ollut suuri haaveeni jo pitkään!), Pino-kynttilänjalkoja, Vitriinin, uuden Kivi-tuikun kokoelmaan, Teema-astioita, leffoja, Ed Hardy-tuoksun, suihkugeelejä, suklaata, leffalippuja ja monenlaista muuta :) Olin ollut todella kiltti.




https://www.iittala.com/Home-interior/Vitriini-Box-60-x-60-mm