torstai 29. elokuuta 2013

Ensimmäinen lomaviikko

Tämän piti olla se supermegatreenausviikko. Fuck it, näin suoraan sanoen. Koko perhettä (paitsi sitä keskimmäistä lasta) riivannut flunssa on kaiketi jotenkin pyrkinyt minunkin elimistööni, olotila on ollut aika pitkälti "raato" :/ Vaikkei varsinaista flunssaa ole ollut niin yskää kyllä ja ihmeellistä vetämätöntä oloa. Syytän tästä kyllä myös pitkää, rankkaa työkesää. Kesäkuussa oli viikko lomaa, se meni ohi aivan huomaamatta ja muutoin on koko kesän saanut painaa töitä, etenkin runsaasti yövuoroja. Ylitöitäkin on tullut tehtyä ihan kiitettävästi. Se on tietysti oma valinta, mutta joskus tuntuu, että vähempikin riittäisi. Työnarkomania on ilmeisesti periytyvää. Lapsuudenkodista on saanut mallin vahvalle työmoraalille ja ahkeralle työnteolle. Ihan liiankin kanssa välillä siis. Samaa kaavaa toistan itse. Pankkitili kiittää, kroppa ei.

Maanantai meni semitajuttomana. En muista koko päivästä mitään. Selviydyin aamupäivästä taaperon kanssa, nukuin päiväunet samaan aikaan kuin pikkuneitikin. Iltapäivällä mies tuli töistä ja otti taaperon hoiviinsa, minä jatkoin nukkumista lähes iltaan asti. Oli _väsymys_. Tiistai oli myös raatoilupäivä, mutta olin enemmän jo mukana tässä maailmassa. Keskiviikkona alkoi avoimen AMK:n kurssi, oli ensimmäinen luentokerta. Innokkaana olin jo hankkinut kirjankin valmiiksi ja lueskellut sitä etukäteen. Motivoituneena oppilaana odotan seuraavaa luentokertaa! Aihe on mielenkiintoinen, ihan sitä hoitotyötä siis, mutta oman alan koulutuksessa sitä oli paljon suppeammin mitä sh/th/kätilökoulutuksessa, ja olen jo pitkään miettinyt osaamiseni laajentamista. Näinhän se onnistuu kätevästi. Teen kurssia kätilöopiskelijoiden ryhmän mukana, ihan lukujärjestyksen mukaan. Opiskelu on ihanaa :)

Keskiviikkona käytiin iltalenkittämässä anoppilan koirat. Tulee vähän "ylimääräistä" liikuntaa kaikille osapuolille. Lisäksi torstaisia vieraita odotellessa hurahti kolmisen tuntia siivotessa. Se kyllä tuli tarpeeseen. Meillä oli nimittäin aivan räjähtänyttä. En kestä sotkua :( Se ahdistaa ja estää keskittymästä mihinkään. Mitä siistimpi koti, sitä parempi mieli. En nyt sentään joka viikko jaksa lattioita hinkata, mutta sellainen yleissiisteys, tavarat paikoillaan, on suotavaa. Muiden sotkuisista kodeista en välitä, eihän minun niissä tarvitse asua. Jokainen tavallaan. Meillä näin siivousnatsityyliin ;)

Torstaina (nythän on siis kello yli keskiyön ja käytännössä perjantai) jaksoi jo paneutua liikuntaan taas. Olotila on paljon parempi, terveempi. Muut ovat edelleen flunssassa, paitsi siis neiti keskimmäinen. Ei mitään flunssaan viittaavaakaan vieläkään hänellä. Tein vatsalihastreenin ja illalla lähdin sauvakävelylle. Nyt tulee taas jo yhdeksän jälkeen pimeä. Täällä on iltaisin melko hiljaista, yksi juoksija ja pari koiranulkoiluttajaa tuli vastaan. Siivoukseen sai kulutettua aikaa tänäänkin. Sain ihania vieraita Ruovedeltä, rakas ihana ystävä lapsineen tuli yökyläilemään <3 Olikin ollut jo ikävä.

Työelämässä eletään jännittäviä aikoja. Yt-neuvottelut ovat käsillä ja kaikki ovat odottavalla kannalla sen suhteen, että miten tässä tulee käymään. Sairaanhoitopiirin pitäisi säästää huikeita summia, ja sitä ei enää millään pienillä toimenpiteillä toteuteta.. Joten saa nähdä. Hoitohenkilökunnan mielipide säästösuunnitelmista on ihan itsestään selvä. Palkanalennuksia ja lomautuksia mahdollisesti tiedossa.. Jokainen voi kuvitella, millä mielellä näiden suhteen ollaan.

lauantai 24. elokuuta 2013

Lauantaihysteria ja yllättävä sairastupa

Viime yönä tuli nukuttua nelisen tuntia, eikä tämäkään yö sen lupaavammalta näytä. Kello on kutakuinkin puoli kaksi yöllä ja odottelen, että pesukone pysähtyy, että saan pyykit kuivaajaan. Lapset 1 ja 3 (numerokoodit asioiden nopeuttamiseksi ;D) kehittivät flunssan itselleen tänään. Poika jaksoi uintitreenit vetäistä kunnialla läpi, mutta iltapäivällä oli jo veto pois, hermot kireällä ja lopulta iski migreeni. Useamman tunnin tajuttomuuden jälkeen sängystä nousi erittäinen tukkoinen ja yskäinen lapsi. Pienempi teki saman perässä (ilman migreeniä, mutta jotain vaivaa oli, kun särkylääkkeen jälkeen vasta kiukku laantui) illalla. Keskimmäinen, jolla on maailman ihmeellisin vastustuskyky, on edelleen aivan terve. Miehellä on kurkku kipeä ja itselläni oli hedari from hell, joka lieventyi Buranalla. Lisäksi leukanivelet ovat ihanasti särkeneet tänään, usein se ennakoi flunssaa. Eihän edellisestä ole aikaa kuin...hmm.. pari viikkoa?

Aamuvuoro oli aivan hysteerinen tänään. Väsyneitä ihmisiä, koneita, jotka eivät toimi, semituhmia lähetetekstejä ja kaiken huipentumana luuranko koki muodonmuutoksen Darth Vaderiksi ;D Väsyneenä lähtee homma ihan lapasesta. Muutenkin omaan suhteellisen vilkkaan mielikuvituksen, ja kun samanmielinen työkaveri osui työvuoroon seuraksi, niin johan saatiin mestariteos aikaiseksi. Tuli taas naurettua töissä sydämensä kyllyydestä. Näitä työkavereita en vaihtaisi mihinkään <3

Töiden jälkeen oli ylipirteys vielä päällä, pyyhkäisin pölyt olkkarista ja leivoin Lunan kanssa leipää. Sitten oli pakko luovuttaa ja hedari jyskytti jo suhteellisen vaativasti. Vietin useamman koomatunnin sohvalla. Jotenkin sieltä sai sitten revittyä itsensä ylös. Iltaa kohden piristyy kyllä aina. Pienin potilas tainnutettiin maidolla ja teletapeilla, isoin on vielä hereillä, tein pojalle sairaspedin sohvalle, saa siellä katsoa Netflixistä piirrettyjä vaikka aamuun asti, kunhan lepäilee ja ottaa rauhallisesti. Katsottiin yhdessä hetki Ankronikkaa. Vaikka on iso poika jo niin silti tykkää katsoa piirrettyjä äidin kainalossa. Ihanaa <3

Luminan puhe on aina vaan sujuvampaa ja hän poimii muiden puheesta uusia sanoja sanavarastoonsa koko ajan. Tänään oppi mm. sanan "haisee" :) Erittäin käyttökelpoinen sana arkikäytössä ;D

Päivän blääh-osuus oli se, että kuvittelin jaksavani vielä salitreenit tänään. Tai edes sauvakävelyä. En kyennyt mihinkään. Onneksi tuli siivottua jonkun verran vielä illemmallakin, pientä kalorinkulutusta sentään. Sen selästä koko päähän ulottuvan, kiristävän ja puristavan migreenityylisen särkyni kanssa en kyllä pystynyt mihinkään urheilullisempaan :/  Pitäisi varata aika hierojalle. Olen aivan jumissa kaikkialta. Notkea ja taipuisa kuin puupökkelö...

torstai 22. elokuuta 2013

Yövuorossa

Tämän viikon yövuoroista on meneillään kolmas, joka onkin viimeinen. Tähän vielä viikonlopun aamuvuoro+iltavuorokombo ja sitten on loma! Kyllä sitä on odotettukin. Melkein kolme viikkoa vapautta. Tai no... ensimmäinen viikko vapautta, kaksi viikkoa tiivistä opiskelua. Tarkoitus olisi suorittaa Avoimen AMK:n tarjoaman 17op:n hoitotyökokonaisuus. Lisäksi alustavasti olen ilmoittautunut fysiologian kurssille, mutta saa nähdä riittääkö aika kaikkeen.

Luminan päivähoito alkoi maanantaina. Muutama ensimmäinen päivä meni helposti ja hienosti, tyttö jäi mielellään leikkimään ja iloisesti siellä touhusi muiden mukana. Mutta nyt viimeisin aamu oli hankala. Ilmeisesti pikkuinen vihdoin käsitti, että hoitopaikkaan mennään usein ja sinne tosiaan jäädään koko päiväksi. Sydäntäsärkevää :/ Onneksi vuorotyön ja mummin avustuksella Luminan hoitopäivät ovat tällä hetkellä tosiaan korkeintaan 16kpl kuukaudessa. Olen positiivisella mielellä asian suhteen kuitenkin, ryhmän hoitotädit ovat mukavia ja tuntuvat olevan asialleen omistautuneita. Suhteellisen hyvillä mielin annan lapseni vieraille hoitoon. Suhteellisen siksi, että tiedän, että pienen lapsen paras paikka olisi kotona äidin ja/tai isän kanssa. Se ei kertakaikkiaan vaan nyt ole mahdollista. Olen monta syyllisyyden täyttämää pitkää yöllistä tuntia viettänyt asiaa pohtien, mutta ei se siitä miksikään muutu. Kaksi isompaakin kasvoivat normaaleiksi koululaisiksi päiväkodin tätien avustuksella, miksei sitten pieninkin.

Työviikko on todella intensiivinen. Yli puolen välin ollaan jo kuitenkin työtuntien suhteen. Edellinen rankka treeniviikko näkyi selkeästi alkuviikon fiiliksissä ja jaksamisessa. Tiistain salikäynti oli yhtä takkuamista ja todella tahmeaa toimintaa. Ihan kuin olisi kivirekeä raahannut perässään ja painot olivat yhtäkkiä moninkertaisesti painavampia kuin viikko sitten. Täytyy olla itselleen armollinen ja antaa kropalle mahdollisuus levätä. Tänään kulki treeni entiseen malliin erittäin loistavasti. Vain vasen polvi kiukutteli ilkeällä vihlonnalla niin, että kyykkäykset jäivät tekemättä. Harmitti. Keskityin sitten enemmän olkapäiden ja yläselän treenaamiseen, sekä pakaroihin erinäisillä laitteilla. Toki piti treenata myös vähäsen rintaa, hauiksia ja pohkeita. Olisihan se hienoa saada tuosta "hanurista" muokattua pyöreä, nätti takamus. Koolla ei niin väliä, mutta muodolla on :D

Tiedän, mihin tahtiin läski kropastani sulaa, eli mitään huikeaa äkillistä kaventumista en odota, mutta ihan mukava yllätys oli se, että tiistaina vaaka näytti -1.5kg vähemmän mitä viime viikon maanantaina. Joojoo, niin niin, lähinnä nesteitähän siinä on lähtenyt, mutta hurraan mielessäni silti :D 

Perjantaina meni dieetit ihan läskiksi, kirjaimellisesti. Työporukan kanssa tehtiin risteily m/s Rudolfinalla.
Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta kyseisellä aluksella. Monta vuotta olen kyllä miettinyt, että pitäisi tämänkin turkulainen juttu testata. Jotenkin olin ollut siinä käsityksessä, että kyseinen risteily sisältää hillittömät buffetit, mutta todellisuudessa buffet oli yksi pöytä, kahdessa tasossa. Eli mitään Viking Linen mättöbuffetin kaltaista on turha odottaa ;) Ruoka oli erinomaisen hyvää, siinä ei ole mitään valittamista. Turha kai edes sen enempää korostaa, että alkoholia kului myös. Vielä kun siitä ei tarvinnut itse maksaa mitään..  Työkavereiden kanssa illat ovat poikkeuksetta onnistuneita. Seura oli mitä parhainta ja illan mittaan käytiin hyviä keskusteluja.

Loppuviikon treenisuunnitelmissa olisi vielä (ainakin) yksi sali ja uintia. Jospa jostain saisi vielä revittyä aikaa sauvakävelyynkin... Ensi viikolla pitäisi ehtiä paremmin.

Arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Pojalla on uintitreeninsä, tytöllä tanssitunnit. Kouluaamuina herätään ajoissa, viikonloppuna otetaan rennommin. Mukavaa, kun on jotain rutiineja ;) Ilma on selvästi kylmempi ja sataa enemmän. Ei haittaa, minä tykkään. Olen vahvasti syksyihminen. Kesän kuumuus alkoi jo ottamaan koville. Odotan innolla syysmyrskyjä, väriloistoa, ihanaa syksyisen luonnon tuoksua..

Tässä vielä muutama kuva menneeltä viikolta:


Herkkuruokaa Rudolfinalla


Naantali

Naantali

Fiilistelyä Rudolfinan kannella

Viimeisiä kesäisiä päiviä viedään.. Pikkuneiti ja lemppariulkolelu: pallo!

Vielä viime viikolla tarkeni pelkällä T-paidalla

Muruseni <3

Luontobongailua mökkitiellä: Kettu!

Tässä ollaan päiväkodin pihalla ihmettelemässä kaikkea uutta ja kivaa

Tämä kuva on vähän vanhempi, mutta tosiaan tällaisen kampauksen kampaaja väänsi ystävän häihin

Tässä samainen kampaus, mutta toiselta puolelta. Ihana <3 Voi kun osaisi itsekin..

Tässä sitten ihana hikikuva viime viikkoisen kahvakuulatreenin jälkeen :D Kyllä oli pehi, mahi, nihi, sehi ja kaikki mahdollinen -hi!
Loppuun vielä kaunis laskeva aurinko, kuvattu Rudolfinan kannelta

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sunnuntaiblääh

Lyhyesti näin uniaikaan jo... Ensimmäinen intensiivinen treeniviikko on ollut antoisa. Yksi kahvakuula, yksi uintikerta, yksi sulkapallo ja kaksi salikäyntiä. Voi että olen kaivannut sitä hikistä raudan repimistä :D Jalkaprässissä saan toimimaan samat painot mitä keväälläkin, mutta penkiltä ei (tällä hetkellä!) nouse ihan niin paljon mitä loppukeväästä. Mutta ei siitä paljoa puutu, joten treeniä, treeniä, treeniä. Ruokavalio on pysynyt siedettävästi hallinnassa, mitään ylitsepääsemätöntä suklaanhimoa en ole kokenut, pizzaa söin, mutta en saanut siitä mitään kiksejä, joten minun puolestani senkin voi jättää kokonaan pois. Proteiinivanukas maistui paremmalta kuin koskaan ennen. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen koko tähän viikkoon. Mitä enemmän urheilee, sitä paremmin pääkoppa toimii.

Niin, ensi viikko on haasteellisempi, kun on Luminalla päiväkodin aloitus ja pieni kaveri on varmasti sangen järkyttynyt siitä kaikesta, joten pitäisin mieluiten pikkuisen lähettyvilläni kaiken mahdollisen ajan. Toisaalta on omat yövuorot, joiden jälkeen ovat treenit olleet yhtä haukottelua ja tuskaa. Ei auta, nyt on haaste päällä, pakko pystyä. Ihanan hauska pikku yksityiskohta ensi viikossa on myös se, ettei ole ainuttakaan vapaapäivää. Mutta kuka niitä kaipaa........ bläh.

Tästä viikosta olisi muutakin kerrottavaa ja kuvamateriaalikin tarjolla, mutta ne herkut täytyy jättää huomiseen. Toivon saavani unta. Nyt.

maanantai 12. elokuuta 2013

Treenimotivaatio!

Sieltä se taas löytyi :) Kadonnut treenimotivaatio.. tai ei ehkä kadonnut, lomaillut lähinnä ;) Tilannehan tämän laihduttamisen ja fitnessjuttujen kanssa on se, että tammikuu-toukokuu välillä lähti se -11kg. Kesä- ja heinäkuu menivät kyllä treenaamisen suhteen .... hiljaisesti. Kävelylenkkejä tuli tehtyä ja lasten kanssa riehuttua pihalla, jonkin verran vatsaa ja punnerruksia tuli tehtyä kotosalla. Mutta olen niin saamaton kotona jumppaaja, pitää päästä salille tai kuntokeskukseen ohjaajan piiskattavaksi. Joka tapauksessa positiivista tässä on se, että paino on kutakuinkin sama kuin mitä toukokuussa. Ei painonpudotus on ollut pysyvää! Jei :)

Paikallinen uimahalli, jossa käyn salilla, oli kiinni kesäkauden. Siinä suurin syy lorvailuuni.. Nyt kun pojalla alkaa taas kilpauintitreenit niin tulee itsekin lähdettyä salille. Ja toki muutenkin. Tässä pari viikkoa on jo motivaatio huudellut taas, ja olen odottanut, että lähikuntokeskuksen jumppakausi lähtee normaaliaikatauluilla käyntiin ja tietenkin sitä, että uimahalli aukeaa!

Minulla on tässä 8 viikon haaste edessä, lokakuun alussa on ystäväpariskunnan häät, joihin on tavoitteena laihtua jokunen kilo. Joko käytän samaa mekkoa, joka oli päälläni lauantaisissa häissä tai sitten toivon mahtuvani johonkin yhtä kokoa pienempään ;) Mitään erityistä mekkoa ei ole tähtäimessä, vielä... Katsotaan miten 8 viikon kuntokuuri vaikuttaa :D Ainakin kevään aikana hankitut lihakset olisi mukava saada taas löllön alta esiin.

Tänään lähti kuntokuuri/laihdutusoperaatio käyntiin kahvakuulatunnilla. Meinasin pökertyä. Se oli ihanaa :D Aloitin 6kg kuulalla kun ajattelin, etten jaksa tai pysty yhtään mihinkään. Päädyin tekemään viimeiset sarjat 12kg:n kuulalla. Olihan niitä lihaksia vielä vähän tallella :D Tähtäimessä on toki joskus tulevaisuudessa isommat painot, ehkä seuraavaksi 15kg? Ruokavalio koki muutoksen myös, nyt saa kesäherkuttelut jäädä, enempää jätskiä ei pakkaseen osteta ja grilliherkkuja saa taas syödä ensi kesänä. Jääkaapin täytin rahkalla ja raejuustolla. Roopen mummo toi ämpärillisen mustikoita meille! Olin hyvin kiitollinen, sai pakastimen täyteen herkullisia marjoja. Omalta pihalta tulee vähäsen marjoja myös, jos vain jotain saa pakkaseen talvea varten niin hyvä niin. Enemmän kasviksia ja proteiinia lautaselle nyt, samoin marjoja. Hiilareita vähäsen vähemmän, mutta pitää saada tarpeeksi, koska muuten en jaksa tehdä salilla mitään.

Salille mennessä en uskalla edes koittaa penkkipunnerrusta. Keväällä nousi 70kg. Katsotaan sitten jonkun ajan päästä nouseeko sama taas uudelleen :D

Täytyy kyllä myöntää, että aika surutta on tullut mässättyä kaikkea herkkua, mitä on tarjolla ollut. Kotiin en ole paljoa mitään ostellut, mutta rakas leipomistaitoinen anoppini aina välillä hemmottelee meitä kaikella hyvällä ja töissä yövuorot ovat tunnetusti melkoisia "läskivuoroja".. Tosin oli tänäänkin monenlaista herkkua töissä tarjolla, ja ihana ele se on asianomaisilta, mutta nyt oli pakko jättää kaikki väliin. Ok, myönnän, söin muutaman salmiakin, rakastan salmiakin makua <3 Olen aina lapsesta asti fanaattisesti rakastanut salmikkia :D Se maku on yksi parhaimmista mitä tiedän. Lakusta en tykkää sitten toisaalta yhtään :O ja hedelmäkarkit aiheuttavat lähinnä yökkäysrefleksin. (Olen salaa niin ylpeä itsestäni, etten koskenut herkkuihin töissä, enkä ottanut ruokalassa jälkiruokaa! I love food ;D )


Fitnessblogien seuraaminen on suosikkipuuhaani ja rakastan niitä kaikkia motivaatiokuvia ja mietelauseita :D Tässä muutama...

















Oli muuten melkoinen shokkiaamu tänään, viimeiset pari viikkoa ollut pelkkää yövuoroa + sairastuminen = unirytmi aivan hukassa. Kun herätyskello soi 05:30 pomppasin semipirteänä ylös, vaikkakin olin saanut unta ehkä joskus yhden maissa (lääkkeestä huolimatta) ja taapero piti konserttiaan aamuyöstä. Työpäivä meni mukavasti kahvin voimalla, mutta kun lopulta pääsin kotiin ja sain syötyä (kahden munan munakas fetasalaatin kera) niin kaaduin tajuttomana sohvalle. Siitä mies kiskoi ylös mukaansa kahvakuulatunnille :D
Huomenna samaa shokkihoitoa, toinen aamuvuoro putkeen!

Lapsilla alkaa koulu huomenna. Tyttö menee siis toiselle luokalle ja poika vitoselle. Miten minun pikkuiset ovat kasvaneet niin hirmuisen äkkiä?? Onneksi on vielä tuo pienenpieni Lumina <3 Ja mahdollisesti se yksi iltatähti vielä joskus.. :) Ultrasin töissä kahta raskaana olevaa, ihasteltiin pienokaisia ja sukupuoletkin saatiin selville ;) Kieltämättä se vauvakuume alkaa taas puskemaan päälle. Mutta vielä olisi monta asiaa tehtävänä ennen kuin on vauvan aika! Kuten tämä 8 viikon projekti tässä..



perjantai 9. elokuuta 2013

Melkein arki

Ensi viikolla se alkaa taas. Auvoisa arki! Yhtäkkiä on takapihalle ilmestynyt kasapäin puista pudonneita, keltaisia lehtiä, sade piiskaa ikkunoita ja kauppaketjut vaativat ostamaan uusia reppuja koululaisille! Ihan näin btw, meidän koululaiset saavat aloittaa vitosen ja kakkosen ihan viime vuotisilla repuilla, kun ne kerran ovat vielä ehjät ja siistit :P

Kesä on mennyt taas nopeasti. Itse olen ollut töissä lähes koko kesän, kesäkuussa oli viikko lomaa ja seuraava lomapätkä alkaa elokuun lopussa. Tämä oli oma valintani, olin viime kesän äitiyslomalla, joten sain nauttia koko kesän kotona olemisesta, ja olen ilmoittautunut nyt syksyksi Avoimeen AMK:aan suorittamaan yhtä suurta opintokokonaisuutta. Kurssin pitäisi alkaa elokuun viimeisellä viikolla. Kerron tästä lisää myöhemmin, kunhan saan AMK:n puolelta lisäinfoa kurssin aloittamisesta. Mutta joka tapauksessa olen innoissani, tykkään opiskella! Keväällähän suoritin Yhteisön terveyden edistämisen ja viime syksynä ravitsemuskurssin. Nyt on edessä laajempi kokonaisuus, joka tulee viemään syksyllä paljon aikaani. Siihen vielä perhe-elämä ja työ päälle, niin eipä ainakaan ole tylsää :) ! En osaa vain istua ja olla tekemättä mitään.

Mutta tästä viikosta vielä..
Piti olla kolme yövuoroa, joiden jälkeen loppuviikko vapaata. No, tein vain ma-ti yön, tiistaina aamulla raahauduin työterveyteen valittamaan olotilaani. Lääkäri oli oikein mukava ja otti oireeni tosissaan. Ultraäänellä näkyi, että vasen maksillaariontelo oli aivan täynnä tavaraa. Sinuiitin hoitoon määräsi viikon antiboottikuurin. Lisäksi keskusteltiin rytmihäiriöistäni, jotka on todettu vuonna 2005, ja joiden hoitoon on tarvittaessa käytettävä lääkitys. Koska oloni oli suhteellisen nuutunut (ja näytin toki kauhelta valvotun yön jälkeen, viime viikollakin oli 4 yövuoroa, joten olin sen näköinen, etten ole nukkunut kuukauteen...) ja rytmihäiriöt olivat flunssan myötä lisääntyneet ja voimistuneet huomattavasti, niin heräsi epäily alkavasta sydänlihastulehduksesta. Great. Flunssani oli jatkunut jo viikon, enkä tosiaan ollut lepäillyt sen enempiä, yövuoroni tein tunnollisesti ja kaikenlaista kotihommaa siihen päälle. Kävin sitten labrassa asioimassa EKG:n ja verikokeiden merkeissä, kaikki oli onneksi ok. Ei ole minkäänlaista mielenkiintoa makailla sairaalassa osastolla, joten hyvä näin. Sairaslomalla olen maanantaihin asti, edelleen räkä valuu ja yskittää kovasti, mutta elämä alkaa jo voittaa.

Lumina on ollut nuhainen jo useamman päivän, mutta on vain räkäinen, ei ole muuten kipeän oloinen. Luna on aamusta asti ollut aivan tukkoinen ja selvästi kipeä, ja nyt poika ilmoitti, että on varmaan saamassa nuhan. No, eipä näiltä voi välttyä.

Lapset olivat viime viikolla seurakunnan järjestämällä Loiskis-leirillä. Se oli telttailuleiri tuolla Rymättylässä, jonne tuli lapsia läheltä ja kaukaa. Roopen luokkakaveri oli leirillä myös, he jakoivat teltan keskenään. Luna pääsi samaan telttaan kahden, ennestään tuntemattoman tytön kanssa. Molemmilla oli ollut oikein mukavaa, olivat saaneet kavereita ja ensi vuonna on ehdottomasti päästävä uudelleen :) Vaikkei olla mitenkään uskonnollisia niin silti seurakunta tuntuu järjestävän edullista, mukavaa toimintaa. Tuokin leiri oli todella edullinen, etenkin kun sinne lähti kaksi ipanaa.

Lumina on oppinut K-kirjaimen tällä viikolla! Enää ei sanota tatta, vaan hän ilmoittaa reippaasti, että kakka tuli ;) Sukka on ukka. Itseään hän kutsuu edelleen Moninaksi :) Sanoja tulee enemmän ja ymmärrettävämmin. Lisäksi hän oppi tällä viikolla sanomaan pipi. Nyt joka kerran kun joku kolahtaa tai vähän osuu jonnekin, niin huudellaan, että pipi pipi! Voi ihanuus <3

Käytiin tutustumassa Luminan tulevaan päiväkotiin. Se on mukava vanha puutalo, toiminut ennen kouluna ilmeisesti. Lapsille oli kivat tilat ja hoitotäti vaikutti oikein mukavalta. On mahdollisesti hoitanut miestäkin aikoinaan tämän ollessa pienenä päiväkodissa :) Että kokemusta on näistä geeneistä ;D Lumina höpötteli tädille reippaasti, alkuun vähän ujostutti ja piti seisoskella äidin tai isän jalkojen vieressä, mutta nopeasti Lumina lähti tutkimaan pienten puolella olevaa akvaariota ja lelutarjontaa. Koko esittelykierroksen ajan Lumina kanniskeli mukanaan päiväkodin nukkea. Neidille on jo reppu hankittuna ja oli jotenkin hellyyttävää, kun päiväkodissa odottaa naulakkopaikka omalla nimellä varustettuna. Samalla kaikki tämä on tietenkin hirveän haikeaa. Sinne se pikkuinen pitää lähettää vieraiden hoiviin.. Snif. Itku tulee varmasti, sekä äidillä että lapsella. Äidillä ainakin ;D


Tänä kesänä on panostettu aikaa (ja rahaa) kodinlaittoon. Yläkerran epämääräinen aulatila on muutettu rokkibaariksi/kakkosolkkariksi, etenkin talvikäyttöä ajatellen. Kesällä yläkerrassa on kuuma, eikä siellä tule hellepäivinä vietettyä juurikaan aikaa, mutta talvella yläkerta on lämpöisempi kuin alakerta, joten siellä on miellyttävämpi oleilla, katsoa telkkaria, lukea.. mitä nyt ikinä keksiikään :) Yläkerran aula oli siis pelkkä tila, jossa jokainen seinä oli vaaleansininen.. aivan kammottava siis. Nyt on osa seinistä mustia, osa harmaita ja osa tapetoituja. Meidän kaikki "rokkisälä" on koottuna yläkertaan hyllylle (Expedit Ikeasta), huoneen sisustaminen on toki aina kesken, kuten kaikki sisustaminen, mikään ei ole ikinä täysin valmista :)

Tässä kuva yläkerran rokkibaarin/olohuoneen päätyseinästä. Vaaleansinisyys tapetoitiin pois tuolla aivan uskomattoman hienolla tiiliseinätapetilla!



Itseltäni löytyi pieni kokoelma LP-levyjä, niitä tuli kuunneltua hamassa varhaisnuoruudessa. Ikeasta sai LP-levyjen mittoihin sopivia kehyksiä, joten niistä sai pienen taulukollaasin seinälle. Tämä oli miehen idea, loistava sellainen :)





Ruokailutilan päätyseinä maalattiin värisävyllä Villiruusu. Ensin mietitytti, että tuleeko siitä liian räikeä, mutta mielestäni lopputulos on onnistunut ja piristävä. Seinän kaveriksi oli pakko hankkia Vallilan Kelohonka -matto, pinkillä sävyllä tietenkin. Se sopii hienosti yhteen Villiruusun kanssa. Harkinassa on myös Kelohonka -verhot olohuoneeseen maton lisäksi väriä tuomaan. Pöydällä on Ikean mustavalkoiset tabletit, kuvan valaistus saa valkoiset raidat näyttämään ihan keltaisilta.. Syöttötuoli on musta Stokke, kynttilänjalat Iittalan Atlasta. Pöydällä on erivärisiä Kivi-tuikkuja Ikean mustalle kynttiläalustalle aseteltuina. Lamppu ja taulu ovat, tadaa, Ikeasta :D Jalkalista puuttuu vielä, koska tuo keittiön työtason alainen valkoinen seinämä on tarkoitus tapetoida, tapetti on valmiina jo olemassa, aikaa tapetointiin ei ole vielä löytynyt.. Lisäksi ikkunaseinät maalataan puhtaanvalkoisiksi, samoin ikkunankarmit. Siinä vaiheessa kaikki kamalat, ruskeat listat saavat lähteä ja valkoiset tulevat tilalle. Operaatio kodinlaitto on edelleen kesken siis ;) Pikkuhiljaa häivytetään 70-luvun ruskeat sävyt, tilalle puhdasta valkoista, mustaa ja häivähdys tuota lilahtavaa pinkkiä!











   

Edellispäivänä käytiin Ruissalossa rannalla kävelemässä. Olin tulla mökkihöperöksi muutaman päivän sohvalla makailemisen jälkeen, joten mies päätti, että vie minut ulos tuulettumaan ;) Ilma oli todella lämmin pienestä sateesta huolimatta. Rannalla oli jo melko hiljaista siihen aikaan, aurinko oli laskemassa ja oli mitä kauneimmat maisemat!







Huomenna (tai käytännössä tänään, kun vuorokausi on jo siirtynyt lauantain puolelle) on ystävän häät, joita juhlitaan ensin Liedon kirkossa ja sitten Ruissalossa :) Täytyy herätä aamulla ajoissa, kampaaja on varattu aamupäivälle. Pyysin kiharakampausta, mielenkiinnolla odotan mitä näistä pitkistä, suorista hiuksista saa tehtyä. Omissa häissäni oli onnistunut kampaus, samoin erään ystävän polttareissa, mutta viimeksi kun kävin kampaajalla (eri kuin huominen) niin hän ei saanut pysyviä kiharoita tehtyä, kampaus lässähti jo ennen juhlaa. Itse olen melko surkea hiusten laittaja... täytyy vaan opetella, etenkin kun on kaksi tytärtä, joille molemmille on sattunut luonnonkiharat hiukset! Haastetta mammalle :)
Itse olen aina halunnut luonnonkiharat hiukset. Olen ollut nuorempana kateellinen kiharatukkaisille kavereille.. Toisaalta nyt vanhemmiten hiukset ovat alkaneet mennä vähän laineille kostuessaan. Mutta kiharaa tästä ei saa tekemälläkään, ei tosin enää ole ihan täysin piikkisuoratkaan. Isälläni on kiharat hiukset, sieltä tulee geeniperimää lapsille. Itse asiassa pojankin tukka kihartuu kasvaessaan! Myös miehen tukka kihartuu, se on vaan niin pitkä, ettei mene ihan sykkyrälle, mutta aina latvoissa korkkiruuvikiharat <3 Minä olenkin perheen ainut suoratukka sitten :D

Ostin kirpparilta muutamalla eurolla Suomalaisen sisustuskirjan, se saa olla viihdykkeeni tänä yönä unta odotellessa. Öitä!





sunnuntai 4. elokuuta 2013

Ensimmäinen hääpäivä!

Varoitus: sisältää ällöhempeilyä.

Tänään se on, ihka ensimmäinen hääpäivä :) Sinänsä merkittävä etappi ihmiselle, joka läpi koko nuoruutensa vannoi, ettei koskaan erehdy menemään naimisiin. No, nuoruus oli ja meni, ja siinä kolmen kympin kynnyksellä tapasin elämäni suuren rakkauden <3 Mieli muuttui naimisiinmenon ja kaiken muunkin suhteen, olin vannonut eläväni riehakasta sinkkuelämää loppuelämäni, tehden vain niitä asioita, joista saan itselleni maksimaalisen ilon ja hyödyn. Mutta kuinka ollakaan, riehakas sinkkuelämäni loppui melko lyhyeen. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa hullaantumista. Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien olin koukussa. Lukuisten epäonnistuneiden parisuhdeviritelmien jälkeen olen löytänyt sielunkumppanini <3 Meillä on aina hauskaa yhdessä, olemme samaa mieltä lähes kaikesta, musiikkimausta lähtien kaikki on samanlaista. Ihan kuin olisi löytänyt jotain kauan sitten kadonnutta, jota ilman ei voi olla kokonainen.

Tätä siirappisen ihanaa yhteistä taivalta juhlistettiin eilen Elorockin merkeissä. Hovirinnan rantaravintola järjesti kyseisen pienen festari-iltaman, ja koska lipun hinta oli kohtuullinen ja kyseinen paikka lähellä, niin päätimme juhlistaa ensimmäistä hääpäivää rokkaamalla :) Päivällä Elorockissa esiintyi erinäisiä tuntemattomia bändejä, joiden vuoksi ei lähdetty paikanpäälle, vaan tähdättiin katsomaan illan pääesiintyjät Mokoma ja Poets of the Fall. Mokoman keikka oli aivan huikea ja Poets oli iloinen yllätys. Viimeksi kun Poetsin keikalla olin niin petyin heidän, tai lähinnä laulajan, lavapelleilyyn, mutta tällä kertaa esiintyminen oli sopivan asiallista ja pääosassa olivat biisit, eikä laulajan känninen itsensä lääppiminen. Poetsin lyriikat ovat sopivan kryptisiä, tietynlaista persoonallista sanaleikkiä. Tykkään. Suurin osa biiseistä on onnistuneita ja koukuttavia.

Pitää oikein erikseen mainita, että hääpäivän vieton kruunasi se, että Mokoman pojat toivotti meille lavalta hyvää hääpäivää :) Kiitos tästä Mirvalle ja Katjalle!

Photo: Hyvää ensimmäistä hääpäivää meille <3
Photo: Nuhanenä

Photo: Kuollut, kuollempi, kuollein