Onpas

aikaa kulunut viime kirjoituksesta, vaikkei se täältä katsoen siltä näytäkään. Päivät matelee vauvan syntymää odotellessa. Tänään on rv 39+2 ja loppusuora on menossa. Supistelee välillä kipeästikin, mutta aina se loppuu kesken. Olisi mielenkiintoista tietää onko jotain edistystä tapahtunut kohdunsuulla tms.

Viikko sitten torstaina oli pieni jännitysnäytelmä, piti käydä äitiyspoliklinikalla näytillä, kun aamulla neuvolassa vauva oli hiljainen ja sydänäänet luokkaa 125, lisäksi vaavi oli muutenkin ollut aika laiska liikkumaan edellisenä iltana ja yönä. Äitipolilla otettiin vauvan sydänkäyrää, joka näytti tietysti ihan hyvältä ja ultran mukaan kaikki oli ihan ok. Kohdunsuun tilanne oli sama mitä viikoilla 36. Pahoin pelkään, että käynnistykseen päädytään tälläkin kertaa..

Tänään oli perusneuvolakäynti, jossa kaikki ok. Puhuin itselleni lähetteen äitiyspolille yliaikakontrolliin ennen viikkoa 42, TYKS:n otetaan nykyään kuulemma vasta noilla viikoilla. Järjetöntä, etenkin kun itselläni takana on kaksi käynnistystä, joihin hyvä syy. En todellakaan halua venyttää hommaa noin pitkälle, ettei taas käy huonosti.

Sairasteluakin on riittänyt. Ensin oli mies kovassa kuumeessa ja flunssassa, sitten minä ja Luna. Sitten mies repäisi mahataudin jostain, ja Roope sai flunssan. Lunallakin oli yhtenä päivänä maha todella kipeä ja nukkui koko aamupäivän naama kalpeana. Nyt on vähän huono hetki sairastella kun pitäisi jaksaa synnyttää jossain vaiheessa ;)

Maha alkaa saamaan järjettömiä mittasuhteita. Se on valtava! Sf-mitta on ollut 34 viimeiset 3 viikkoa jo, mutta muutoin maha levittäytyy ympäriinsä ja hankaloittaa aivan kaikkea. Käveleminen on tuskaa, enää ei pysty kävelylenkkejäkään tekemään. Pelkästään se, että hakee Lunan eskarista vie ihan hirveästi aikaa, vaikka eskari on ns. kivenheiton päässä meidän kodista. Ja liitoskivut ovat vaan entistä pahemmat, jos mahdollista.

Kaikki mahdolliset keinot häätää vauvaa ulos on käytetty. Toistaiseksi tuloksena on vaan muutamia kipeitä supistuksia ja suhteellisen siisti koti. Odotellessa...

Rv 37+2

tänään. Mies on jo pari päivää sanonut, että maha roikkuu nyt alempana mitä aikaisemmin. En nyt varmaksi osaa sanoa onko vaavi jo laskeutunut lähtökuoppiin, mutta kun itse peilistä mahaa tarkkailee, niin selvästi se on ainakin eri muotoinen. On ensin sellainen liukumäki ja sitten ihan alhaalla vasta pallo ;D Ennen oli pelkkää palloa alusta loppuun. Lupaava merkki tämä masun laskeutuminen. Viimeksi muistaakseni vauva laskeutui vasta synnytyssalissa, ja maha oli sama pallo loppuun asti.

Hirmupakkaset (kuten lehdet otsikovat) ovat nyt iskeneet tännekin. Tänä aamuna oli 22 astetta pakkasta, nyt näyttää olevan "enää" 19. Hui. Pitäisi kohta lähteä hakemaan kävellen neitiä eskarista, onneksi se on tuossa ihan vieressä, ettei kauas tarvitse tarpoa. Tällä mahalla tuo lyhytkin matka on aika tuskaa, etenkin kun se on eskariin mennessä käytännössä pelkkää ylämäkeä. Tytölle on muuten selvästi nyt eskari-iässä iskenyt sellainen äitikausi, koko ajan pitää halia ja olla lähellä ja sylissä. Suihkuun ei voi mennä yksin, täytyy saada äiti mukaan pesemään. Hirveän helposti ottaa nokkiinsa kaikesta ja itku on herkässä. Selvästi nyt on se hetki kun vielä ollaan pieni, mutta aletaan jo vähän eriytyä äidistä. Erittäin reipas ja omatoiminen lapsi on, ei tarvitse apua enää juuri missään ja osaa itsenäisesti kommunikoida vieraidenkin aikuisten kanssa (esim. kun käytiin Tampereella Vakoilumuseossa, jossa sai suorittaa agenttitehtäviä, ja Luna ei yhtä tehtävää ymmärtänyt ollenkaan haki hän kassasedän selittämään tehtävää hänelle tarkemmin ;D Ja sitten vielä valitti päälle, että kyllä tämä on aika mahdoton. Reipas tytsy :))